Kulunut kesä IPM-viljelijän silmin

Sanonta kaikki vaikuttaa kaikkeen pätee maanviljelyssä enemmän kuin moni osaa ajatellakaan. Integroitu kasvinsuojelu tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kasvinsuojeluasiat otetaan huomioon kaikissa viljelyyn liittyvissä valinnoissa alkaen kasvilajien ja –lajikkeiden valinnoista päätyen lannoituksen, kalkituksen, ojituksen ja maan rakenteen kautta viljelymenetelmien ja koneiden tarkoituksenmukaisuuden pohtimiseen. Perinteisesti kasvinsuojeluksi ajatellut kasvinsuojeluaineet ovat viimeinen askel tarvittaessa täydentämään muita toimenpiteitä ja korjaamaan virheitä. Repekkalan tilalla kasvinsuojelun ajattelemista osana kokonaisuutta on harjoitettu noin viiden vuoden ajan.

Ajatus kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käytön järkevyydestä ja mielekkyydestä alkoi itää jo opiskelijana kesätöissä perunatilalla, jossa pahana ruttokesänä ruiskutuksia tehtiin kerran viikossa. Lisää kipinää sain Yhdysvalloissa vietetyn harjoittelukesän aikana. Siellä kasvinsuojeluaineita käytettiin toki paljon, mutta toimenpiteet perustuivat hyvin tarkasti tehtyihin lohkokohtaisiin havaintoihin. Ihmetystä herätti runsas glyfosaatin käyttö ja se miksi syksyllä puintitappiojyvistä itänyt ”kerääjäkasvusto” piti hävittää syksyllä glyfosaatilla, kun toisaalla suositaan talviaikaista kasvipeitteisyyttä ja kerääjäkasvustoja.

Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen omalla tilalla alkoi käytännön pakosta. Härkäpavun ja kauran seoskasvustolle sopivaa rikkakasvien torjunta-ainetta ei ollut saatavilla. Vuoden kokeilun jälkeen kävi ilmi, että kemiallista rikkatorjuntaa ei tarvita lainkaan, koska kasvusto varjostaa hyvin rikkoja. Seuraavana vuonna lohkolla viljellään jotain muuta, josta rikat on mahdollista torjua. Myös maavaikutteisten torjunta-aineiden ympäristövaikutukset alkoivat huolettaa sitä mukaa, kun niitä alettiin kieltää viranomaisten puolesta. Kasvitautien torjunta-aineiden säännöllinen käyttö tuli tiensä päähän siinä vaiheessa, kun haluttua lopputulosta aineiden käytöllä ei enää saatu.

Monipuoliset viljelykierrot ovat avainasemassa
 integroidussa kasvinsuojelussa (kuva: Matti Kousa)

Kasvinsuojelua alettiin integroida kokonaisvaltaisesti osaksi viljelyä. Viljelykasveiksi valitaan mahdollisimman elinvoimaisia ja taudinkestäviä lajikkeita. Viljelykiertoihin kiinnitetään paljon huomiota. Ohraa ja vehnää ei viljellä peräkkäisinä vuosina monokulttuurina eikä keskenään kuin poikkeustapauksissa. Öljykasveilla ei tinkitä viiden vuoden viljelykierrosta. Viljelykierrossa on mukana kauraa, hernettä/härkäpapua ja apilanurmia. Syysviljoja pyritään viljelemään mahdollisimman paljon. Monipuolisella viljelykierrolla estetään kasvitautien leviäminen ja mahdollistetaan rikkakasvien torjunta monipuolisesti, kuten niittämällä nurmista. Viljelykierto edesauttaa myös varsinaisen kasvinsuojelukoneiston eli maaperän toimintaa. Maan pieneliöstölle tarjoillaan monipuolista ravintoa erilaisten viljelykasvien sekä orgaanisten lannoitteiden muodossa. Orgaanisina lannoitteina käytetään karjanlantaa, puhdistamolietekompostia sekä maan multavuutta lisäävää puukuitua. Maaperäeliöstön toimintaa edistetään myös kalkitsemalla pellot hyvään tai korkeaan viljavuusluokkaan sekä korjaamalla mahdolliset ravinnepuutokset. Maan rakennetta pidetään kunnossa syväjuuristen viherlannoitusnurmien avulla, käyttämällä kevyitä koneita ja välttämällä tiivistämistä. Tarvittaessa jankkuroidaan. Tällä ”maan viljelemisellä” saadaan aikaan pieneliöstä, joka pitää taudinaiheuttajat luontaisesti kurissa. Samalla kasvien kasvun edellytykset paranevat merkittävästi ja lannoitustarve vähenee. Rehevästi kasvavat viljelykasvit varjostavat hyvin myös rikkakasvien kasvua. Toisaalta monien rikkakasvien kasvu paranee hyvässä maassa, mikäli niille on tilaa kasvaa.

Ojanvarsien pajut tuottavat siitepölyä kevään pölyttäjille (kuva: Matti Kousa)

Tuholaisten torjunnassa ja hyötyhyönteisten suosimisessa viljelykierrolla on myös merkitystä,

mutta siihen vaikuttavat enemmän myös tilusrakenne ja tilan peltoja ympäröivät muut alueet. Esimerkiksi hernekääriäistä pystymään torjumaan laittamalla herne lohkolle, joka on vähintään 3-5 kilometriä edellisen vuoden herne lohkosta. Tämä voi olla vaikea toteuttaa, jos tilan pellot ovat lähekkäin ja alueella on muitakin herneen viljelijöitä. Öljykasvien viljelyssä rapsikuoriaisten luontaisten vihollisten, loispistiäisten ottaminen huomioon on helppoa ja hyödyllistä. Loispistiäiset jäävät talvehtimaan edellisen vuoden rypsilohkolle lähelle maan pintaa. Kun rypsilohkot jätetään talveksi sängelle ja keväällä joko suorakylvetään tai kevytmuokataan mahdollisimman matalaan saadaan osa loispistiäisistä säästymään ja torjumaan rapsikuoriaisia myös seuraavana vuonna. Torjuntateho paranee, jos rypsi voidaan kylvää lähelle edellisen vuoden lohkoa. Repekkalan tilan peltoja halkovat valtaojat, jotka muodostavat peltojen keskelle n. 10-12 metriä leveitä monilajisia kaistoja. Vesirajan tuntumassa kasvaa pääasiassa pajuja. Viimeaikoina pajujen raivaus ojista on tehty joko ”siemenpuuasentoon”, jossa säännöllisen matkan välein on jätetty yksittäisiä puita ja pajupuskia kasvamaan tai puskat on yhdellä kertaa sahattu vain ojan toiselta reunalta. Tavoitteena on, että jatkuvasti ojissa on jonkin verran pajuja tuottamassa siitepölyä pölyttäjille keväällä, kun muut kasvit eivät vielä kuki. Pajuja ei tarvitse olla kovin paljon eikä niiden ole tarkoitus varjostaa pellon reunoja. Valtaojien penkoilla pajuista ylöspäin aina viljelykasviin asti kasvaa monia erilaisia heiniä sekä kukkivia kasveja, jotka tarjoavat niin pölyttäjille ruokaa kuin hyötyhyönteisillekin elintilaa.

Rapsikuoriaisten ruiskutuksissa huomioitiin pölyttäjien lentoajat (Kuva: Matti Kousa)

Repekkalan tilalla on tänä vuonna viljelyssä kauraa, kevätvehnää, kevätrapsia, ohraa ja hernettä sekä näönvuoksi ruista ja syysvehnää. Lisäksi on viherlannoitusnurmea. Sadonkorjuun lähestyessä kasvustot näyttävät pääasiassa hyviltä. Kesän mittaan kasvinsuojelun kannalta on koettu sekä iloisia yllätyksiä että haasteita. Tuholaisten kannalta tilanne on ollut erinomainen. Rapsi lähti hyvärakenteisessa maassa tasaisesti ja nopeasti kasvuun. Kirppoja oli vähän eivätkä ne ehtineet mukaan nopeaan kasvuun. Rapsikuoriaisia torjuttiin kemiallisesti kaksi kertaa, aikaisessa nuppuvaiheessa ja juuri ennen kukinnan alkua. Ruiskuttamaan mentiin, kun torjuntakynnys ylittyi ja ruiskutus tehtiin iltayöstä. Torjunta-aineina käytettiin kolmea eri valmistetta niin että samalle lohkolle ajettiin yhdellä ruiskutuskerralla kaistoja usealla eri valmisteella. Tämä osin varastossa olleista aineista johtuen ja osin torjunta-aineresistenssien ehkäisemiseksi. Kuoriaisiin saatiin näin hyvä torjuntateho. Kuoriaisten määrä pysyi hyvin kurissa ja varmasti oma osansa on luontaisilla vihollisilla, jotka säästyivät, kun edellisen vuoden rypsilohko jätettiin talveksi sängelle. Kaalikoita havaittiin jonkin verran ja niiden tekemiä viotuksiakin on siellä täällä havaittavissa. Mitään sen erikoisempia torjuntatoimia kaalikoin suhteen ei tehty.

Tiheä hernekasvusto vie elintilaa rikkakasveilta ( kuva: Matti Kousa)

Herneessä hernekääriäisongelmaa ei ole ollut, koska edellisen vuoden hernelohko sijaitsee noin 7 km päässä eikä lähistöllä ole muita herneen viljelijöitä. Joidenkin viljelijöiden kokemusten mukaan hernekääriäinen muodostuu jossain vaiheessa ongelmaksi, kun hernettä viljellään tarpeeksi kauan ja tarpeeksi paljon. Toistaiseksi kemiallista torjuntaa ei ole tarvittu. Herneen rikkakasvien torjunta on hyvä esimerkki integroitujen kasvinsuojelumenetelmien käytöstä. Herneen kylvöön paneuduttiin huolella edellisten vuosien kokemuksista oppineena. Maa äestettiin n. 10 cm syvyyteen. Kylvömääräksi tavoiteltiin 140 kpl/m². Tiheä kasvusto varjostaa tehokkaasti rikkakasvien kasvua ja lisäksi auttaa hernettä pysymään pystyssä, koska yhteen kasviin tulee vähemmän palkoja ja siten massaa. Lisäksi tiheässä kasvavat varret tarttuvat kärhien avulla toisiinsa tiukaksi matoksi. Kylvö onnistui erinomaisesti ja herneen oras nousi tasaisena ja tiheänä. Herneen kemiallista rikkakasvitorjuntaa mietittiin tarkasti ja lopulta se jätettiin tekemättä. Herne oli niin hyvässä kasvussa ja selvästi edellä alla kasvavia jauhosavikoita, joten sen arveltiin tukehduttavan suuren osan rikoista. Toinen merkittävä syy oli osittain maavaikutteinen torjunta-aine, joka olisi estänyt syysviljan kylvön herneen jälkeen. Kevään nopeasta kasvuun lähdöstä aavisteltiin, että mahdollisuus syysviljan kylvöön herneen jälkeen on olemassa ja syksyä kohti edetessä mahdollisuudet ovat vain parantuneet. Päätös rikkakasvitorjunnan tekemättä jättämisestä osoittautui oikeaksi myös siksi, että rikkakasvien määrä tiheässä kasvustossa on pysynyt melko pienenä. Integroituja kasvinsuojelumenetelmiä käyttämällä säästettiin rahaa torjunta-ainemenoissa ja tehtiin mahdolliseksi satoisampien syysviljojen kylvö.

Kevätviljojen kasvu on tänä kesänä ollut varsin tasapainoista. Kylvö hyvissä oloissa kevyillä koneilla tuotti terhakat ja tiheät oraat. Hyvärakenteisessa pintamaassa juuret ovat kasvaneet alaspäin ja päässeet käsiksi ravinteisiin jo varhaisessa vaiheessa, mistä kertoi oraiden tumman vihreä väri.

Kevätviljoilla rikkakasvit torjuttiin kemiallisesti kevään rikkakasvitilanteen ja
edellisvuoden havaintojen perusteella (Kuva: Matti Kousa)

Rikkakasveista jauhosavikka ja pillike lähtivät myös vauhdilla kasvuun paikoitellen lähes peittäen oraat alleen. Näiden rikkakasvien torjunta olisi ollut mahdollista tehdä myös mekaanisesti rikkaäkeellä ja torjuntatulos olisi luultavasti ollut hyvä. Rikkaäkeen puuttuessa turvauduttiin kemialliseen torjuntaan. Torjunta-aineen valinta tehtiin lohkokohtaisesti viime vuoden ohdake- ja valvattihavaintojen perusteella sekä alkukesän rikkakasvitilanteen mukaan. Tavoitteena on tehdä torjunta aina mahdollisimman kevyesti niin taloudellisesti kuin ympäristönkin kannalta, mutta kuitenkin niin, että ongelmia aiheuttavat rikat tulee torjutuksi. Täysin rikkakasveista vapaata peltoa ei tavoitella.

Kasvitautien torjuntaa oli tehty tilalla edellisen kerran vuonna 2009. Sen jälkeen yhtenäkään vuonna viljan laadun kannalta tautitorjunta ei olisi tuonut rahallista lisäarvoa. Sadon määrän suhteen voi vain esittää arvailuja. Tänä kesänä päätettiin kuitenkin tehdä tautiruiskutukset useastakin syystä. Ohralla verkkolaikkua oli selvästi havaittavissa jo ennen lippulehtivaihetta, vaikka lohkoilla ei ole ohraa viljelty vuosiin. Liekö siemenessä ollut vikaa. Vehnällä puolestaan oli esikasvina vehnä (poikkeustapaus), jossa viime kesänä oli ruskolaikkua. Rapsille pahkahometorjunta tehtiin, koska viime kesänä ojan toisella puolella ollut rypsikasvusto oli pahasti pahkahomeinen. Kaikissa tapauksissa kasvustot olivat reheviä ja hyvässä kasvussa. Lisäksi vettä satoi kesän aikana säännöllisesti, jolloin kasvustot olivat koko ajan kosteita. Näiden tekijöiden pohjalta ajateltiin, että tautitorjunnasta saataisiin hyötyä. Sadonkorjuun jälkeen seurataan mielenkiinnolla, mikä on sadon määrä ja laatu ja onko ruiskutuksista ollut hyötyä. Lähtökohtana on, että tautitorjunta on aina poikkeustapaus, mutta tarvittaessa se tehdään.

Matti Kousa

kirjoittaja on eteläsuomalaisen kasvinviljelytilan isäntä 

Mehiläiset hyötyvät integroidusta viljelystä

Tämän blogitekstin on kirjoittanut Tuula Lehtonen Suomen Mehiläishoitajainliitto ry:sta.

Integroitu viljely on viljelijöille jo tuttua juttua, mutta harvoin kuitenkaan kuulee keskustelua nimenomaan siitä, kuinka mehiläiset ja muut pölyttävät hyönteiset hyöytyvät IP:stä.

Näin mehiläisalalla työskennellessä PesticideLife –hanke kuulostaakin pölyttäjien kannalta äärimmäisen tärkeältä. Vaikka hankkeessa ei (vielä) olekaan erityisesti tutkittu pölytyspuolta, on selvää että pölyttäjähyönteiset hyötyvät, kun tehdään vain tarpeelliset viljelytoimenpiteet.

Ruiskutus on vaaraksi mehiläisille

Viljelytoimenpiteillä on suuri merkitys mehiläisten ja muiden pölyttäjien hyvinvoinnille. Tiedetään, että eräät kasvinsuojeluaineet aiheuttavat mehiläisille ja muille pölyttäjille ongelmia. Tietyt neonikotinoideja sisältävät kemikaalit saattavat tutkimusten mukaan aiheuttaa mehiläis- ja kimalaiskantojen pienenemistä. Osaa aineista ei saa käyttää mehiläisten lentoaikaan. Ylipäänsä ruiskutukset olisi hyvä tehdä esim. yöaikaan, kun mehiläinen (tai muut pölyttäjät) ei lennä. Vaikka mehiläisrajoituksia ei kasvinsuojeluaineella olisikaan, olisi hyvä välttää ruiskutuksia kukkien ja rikkaruohojen parhaaseen kukkimisaikaan.

Vetoankin viljelijöihin, huomioikaa mehiläiset ruiskutuksissanne, lukekaa tuoteseloste. Vaiva on pieni suhteutettuna siihen, kuinka paljon sadonlisää pölyttäjien avulla saadaan. Myös ruiskutusaineiden valmistajien ja myyjien tulisi kiinnittää asiaan lisähuomiota. Valitettavan usein aineen tuoteselosteessa törmää vajavaisiin mehiläisvaroituksiin ja -ohjeisiin.

IPM ajaa hyvin ruiskutusasiaa – ruiskutuksia tehdään vain todellisen tarpeen mukaan. Uskon, että IPM:n yleistyessä liiat ruiskutukset jäävät vähiin.

Mehiläistarhaajien kanssa kannattaa keskustella, kuinka saadaan viljelytoimenpiteistä mahdollisimman turvalliset kaikille. Tarhaaja voi tarvittaessa sulkea pesien lentoaukot, jolloin mehiläiset eivät lennä alueelle ruiskutusaikana.

 

Mehiläiset miljoonien arvoisia

Olen kuullut usealta IPM:n periaatteita noudettavalta hedelmän- ja marjanviljelijältä sanaparren ”Mehiläiset ovat viljelijän parhaita kavereita”.  Eipä sitä satoa tulisi ilman näitä kavereita. Esimerkiksi omenalla mehiläiset voivat kattaa yli puolet pölytyksestä. Pensasmustikalla mehiläinen on tehokkain pölyttäjä, mikäli niitä vain on alueella. Myös peltopuolella mehiläiset pölyttävät mm. rypsiä, härkäpapua ja kuminaa. Esimerkiksi rypsillä mehiläispölytyksen arvo on yli 9 miljoonaa euroa/vuosi.

 

Tuhohyönteisten seurannan ohessa viljelijän kannattaakin seurata myös pölyttäjien määrää. Niitä kun ei voi liikaa olla, mutta liian vähän kyllä! Mehiläispölytyksen tuottama osuus Suomen viljely- ja puutarhakasvien arvosta on yli 18 miljoonaa euroa. Mikäli huomioon otetaan myös tärkeimmät metsämarjamme, mustikka ja puolukka, sekä kotitarveviljely, mehiläisten pölytysarvo nousee maassamme jopa 60 miljoonaan euroon. Lisäksi luonnonvaraisten pölyttäjien arvo on mittaamaton. Ei siis ole turhaa höyhötystä miettiä pölyttäjiä viljelytoimenpiteitä tehdessä.

Pölyttäjät olisi mielenkiintoinen lisä tutkimukseen

IPM:n tutkiminen on todella tärkeää ja uskon, että tekniikassa löytyy aina kehitettävää. PesticideLifen positiivisimpia puolia on, että se on maanläheinen, pellon piertaneelle tuleva tutkimushanke. Ehkäpä pölyttäjät voisivat olla vielä suurempana osana.

Kirjoittaja työskentelee Suomen Mehiläishoitajain Liitolla kuluttajaneuvojana. Lehtonen arvioi mehiläispölytyksen taloudellista arvoa Suomessa Helsingin Yliopiston Pro Gradu työssään ”Mehiläispölytyksen taloudellinen arvo suomessa viljeltävien kasvien ja luonnonmarjojen sadontuotannossa” (2012).

Lisää tietoa pölytyksestä Tuula Lehtosen toimittamasta pölytysesitteestä:

http://mehilaishoitajat-fi-bin.directo.fi/@Bin/b7006663e8db0a19ade36a450d5254f4/1349940056/application/pdf/164101/SML_P%C3%B6lytysesite_2012.pdf

Elämää peltojen pientareilla

Linnunpesät tulisi tarkistaa ja merkitä pelloilla.

Kesän aikana mediassa on ollut paljon puhetta integroidusta kasvinsuojelusta (IPM), suojakaistoista ja kasvinsuojeluainekoulutuksista. Tässä kirjoituksessa ajattelin pohtia suojakaistoja sekä peltojen pientareita tarkemmin. Kesällä vierailemissani tapahtumissa kuulin useaan otteeseen, kuinka suojakaistoilla rikkakasvit pääsevät villintymään ja sitä kautta leviämään muualle peltolohkoon. Monet pitävätkin kauniisti kukkivia pellonpientareita rikkakasvipankkeina. Hyönteisihmisenä näen kuitenkin pientareiden kukkivissa kasvustoissa positiivisenkin puolen. Ne ovat tärkeä elinympäristö monelle hyötyeliölle sekä villieläinlajille ja maatalouden intensiivistymisen myötä tällaiset elinympäristöt ovat vähentyneet. Lisäksi hyötyeliöille sopivat elinympäristöt peltojen pientareilla auttavat pitämään luontaisesti tuhoeläinkantoja kurissa pelloilla.

Mehiläinen niittynätkelmän kukassa pellon pientareella.

Monokulttuuri eli yksipuolinen viljely vähentää luonnon monimuotoisuutta ja antaa mahdollisuudet kasvintuhoojien lisääntymiselle, jos samalla paikalla viljellään samaa kasvia vuodesta toiseen ja vielä hyvin suurilla alueilla. Jos monokulttuurista ei haluta luopua, miten siinä voisi sitten ylläpitää monimuotoisuutta? Peltojen pientareita tulisi oppia pitämään yhtä tärkeänä osana peltoa kuin sen viljeltyä osaa. Hyötyä ei ehkä näe suoraan sadossa, mutta maatalousmaan ympäristöarvo kasvaa ja niiden avulla pystytään ehkäisemään elinympäristöjen köyhtymistä. Pientareilla ja suojakaistoilla pystytään vähentämään huuhtoutumista ja vesistöjäämiä, estää pintavesien saastumista ja ne voivat toimia apuna eroosion ehkäisemisessä.


Green week conferensissa käteeni tarttui esitteitä, joiden teemoina olivat pölyttäjät maataloudessa ja pellonpientareiden sekä suojakaistojen merkitys pölyttäjille. Mehiläiset ja muut pölyttäjät kärsivät suuresti yksipuolisesta viljelystä ja maatalouden intensiivistymisen myötä pölyttäjälajien määrät ovat vähentyneet ainakin 1960-luvulta asti.

Suomessa tilanne ei ole yhtä huono kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Täällä peltolohkot eivät ole kovin suuria, joten suuria satojen hehtaarien sama viljelykasvia olevia peltolohkoja ei käytännössä ole. Mehiläisten lentosäteen muodostamalla 27km2 alueella kasvaa siis useita erilaisia ja eri aikoina kukkivia kasveja. Suomessa on paljon myös metsiä, joiden kukkivat kasvit ovat tärkeä ravinnonlähde luontaisille pölyttäjille.

Hyvä esimerkki pölyttäjiä suosivasta maatalousmaisemasta.

Miten tämä liittyy PesticideLife -hankkeeseen? Viljat eivät tarvitse bioottista pölytystä, sen sijaan rypsi ja rapsi hyötyvät hyönteispölytyksestä. Nämä kasvit ovat osana monipuolista viljelykiertoa. Myös monet erikoiskasvit, kuten pellava, kumina ja tattari tarvitsevat hyönteispölytystä. Näiden ohella hyviä mehiläiskasveja ovat lupiini, puna-aplila, hunajakukka ja monet ristikukkaiset kasvit. Edellämainittuja voidaan hyödyntää myös viherlannoituksessa. On totta, että runsaan pölytyksen ansiosta rikkakasvien siemensato paranee, joten seuraavana vuonna niiden torjuntaa joudutaan tehostamaan. Miksi sitten biodiversiteettiä tulisi pitää yllä?

Euroopassa 30 % viljelijöiden hoitamasta maasta on viljelyksessä. Biodiversiteetin ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi peltoja tulisi hoitaa hoitaa oikein esimerkiksi jättämättä hoitamattomia pientareita tai muita peltotilkkuja. Monilla alueilla Euroopassa kukkivat niityt on korvattu viljapelloilla tai olemassa olevilla niityillä ei kasva tarpeeksi kesällä kukkivia kasveja. Jos niittyjä niitetään tai lannoitetaan säännöllisesti, kukkia ei kehity ja ainoastaan tuulipölytteiset ruohokasvit menestyvät. Monimuotoisuutta tulisikin tarkastella nimenomaan maatalousmaiseman näkökulmasta, ei niinkään yksittäisten peltojen. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta oikein hoidetut pellot auttavat saavuttamaan EU:ssa asetetun tavoitteen puolittaa biodiversiteetin väheneminen vuosikymmenen loppuun mennessä ja tämä on osana taas kestävää maataloutta.

Pölyttäjien mieleen oleva pellonpiennar.

Toivottavasti tulevaisuuden maatalouspolitiikassa monimuotoisuus otettaisiin huomioon paremmin ja viljelijöitä motivoivalla tavalla. Monimuotoisuuden ylläpitämisestä pitäisi palkita viljelijöitä esimerkiksi suuremmalla ympäristötuella tai muulla tavalla.







Lisää monimuotoisuudesta: www.elo.org

Pellonpiennarpäivillä keskusteltiin viljelijöiden kanssa

Kesän tapahtumat alkavat olla pikkuhiljaa takanapäin ja allekirjoittanut saa hetken huokaista ennen syksyn raporttienkirjoitusurakkaa. Säät suosivat 17.7. Jokioisilla ja 18.7. Ylistarossa järjestettyjä Pellonpiennariltoja. Uudenmaan alueen omat pellonpiennarpäivät olivat 10.7. ja 11.7. ruotsinkielisellä alueella.

Pellonpiennarilta Jokioisilla
Jokioisten alueen tapahtuma pidettiin tänä vuonna MTT:n tiloissa ja Kotkanojan demonstraatiolohkolla. Tietoiskuja varten oli varattu Datum -talon auditorio, jonne saimme paikallisten Kotitalousnaisten keittämät kahvit ja maukkaat kasvispiirakat. Tietoiskut avasi Sanni Junnila, joka kertoi integroidun kasvinsuojelun merkityksestä. Hän korosti erityisesti yhteistyötä viljelijöiden kanssa, joka on todella tärkeää IPM:N käyttöönotossa laajemmin 2014 vuodesta alkaen. Hankkeemme tutkija Kati Räsänen kertoi kasvinuojeluaineiden ympäristöriskeistä, joka on uutta asiaa aikaisempiin vuosiin verrattuna. Hankkeemme yhtenä osa-alueena on kasvinsuojeluaineiden riskien kartoitus GIS ja LCA menetelmien avulla. Aineistona käytetään Tiken vuonna 2007 keräämää tilakyselyä ja jossain määrin PesticideLife -hankkeen dataa. Itse sijaistin hankkeemme tuholaiseksperttejä ja kerroin kesän tuomikirvatilanteesta, joka on vaihdellut hankkeemme demonstraatiolohkojen sisällä. Pahin tilanne on tänä vuonna ollut Uudellamaalla.

Marja Jalli demonstroi kasvitauteja

Vanhempi tutkija Marja Jalli kertoi puolestaan kasvitautien ennustamisesta. Vuonna 2011 pilotoitiin kasvitautiennustejärjestelmää, joka antaa hälytyksen, kun kasvitautiriski kasvaa. Marjan esitysten mukaan malli on toiminut hyvin tänä kesänä. Ennusteista huolimatta peltoja on silti tarkkailtava, koska ennusteet perustuvat mallinnukseen, joka ei aina vastaa todellista tilannetta. Ennustemalleja voidaan käyttää kuitenkin apuna kasvitautien torjunnassa. Tutkija Heikki Jalli kertoi kuvien kera rikkakasveista. Rikkakasvien esiintymistä ei voida ennustaa, koska tilanne joka peltolohkolla on erilainen. Tällä hetkellä esimerkiksi hukkakauran torjunnalla alkaa olla jo joillain lohkoilla kiire, koska siemenet ovat pian varisemassa. Lopuksi tutkija Jaana Uusi-Kämppä kertoi Glyfos -hankkeesta, jossa tutkitaan glyfosaatin ympäristöriskejä. Koelohkot sijaitsevat vierailukohteenamme olevan Kotkanojan lohkon läheisyydessä.

Sää suosi lopulta, vaikka sadekuurot meinasivat uhata peltovierailua.

Tietoiskujen jälkeen siirryttiin demonstraatiolohkolle, jossa tehtiin havaintoja käytännössä. Vertailussa oli kynnetty ja suorakylvetty lohko. Pientareella keskusteltiin hyvä tovi kasvitaudeista, rikkakasveista ja kasvukaudella vastaantulleista ongelmista. Pellolla esiintyi myös mangaanin puutosta, joka on ollut monin paikoin yleistä tänä kesänä. Puutoksia tai fysiologisia oireita ei pidä sekoittaa kasvitauteihin.





Pellonpiennarilta Ylistarossa

Sanni Junnila avasi tilaisuuden ja esitteli integroitua kasvinsuojelua.

Etelä-Pohjanmaan alueen Pellonpiennarilta pidettiin tänä vuonna Ylistarossa Maataloustarvike OY:n tiloissa ja isäntänä toimi Veli-Pekka Aila. Hänen ohralohkonsa sijaitsi sopivasti kaupan läheisyydessä, josta saimme tilat tietoiskuja varten. Tietoiskut olivat lähes samat kuin Jokioisilla, ainoastaan Glyfos -hankkeessa emme tässä tilaisuudessa kuulleet.

Marja Jalli demonstroi ohran kasvitauteja.

Yleisössä oli mukana myös koira :)

Tilan isäntä esitteli integroitua kasvnsuojelua viljelijän näkökulmasta. Samoista teemoista hän kirjoitti myös blogiimme kesäkuussa. Kysymyksiä tietoiskujen aikana ei kovinkaan paljoa sadellut, mutta demonstraatiolohkolla keskustelua syntyi enemmän. Harmi vaan, että tekniikkamme petti ja kaikki eivät kuulleet puheenvuoroja. Rehevässä kasvustossa oli jonkin verran kasvitauteja ja tuhoeläimistä etenkin etanat viihtyvät tallaisissa olosuhteissa. Asiantuntijat antoivat kyselijöille käytännön vinkkejä.



















Uudenmaan Pellonpiennarpäivät

Stor sarvlaksin yleisöä

Tänä vuonna hankekumppanimme NSL ei järjestänyt suurempaa Pellonpiennarpäivää Västankvarnissa. Hanke oli kuitenkin esillä Loviisassa Stor sarvlaksin tilalla, jossa NSL:llä oli muun muassa lajikekokeita. Tilaisuus alkoi lajikekokeiden esittelyllä ja paikalle oli saapunut runsaasti yleisöä. Hankkeen ohella esiteltiin myös kasvitautiennustemallia. Kysymyksiä ei kovinkaan paljon esitetty. Kahvin jälkeen siirryttiin katsomaan Agrimarketin järjestämää muokkauslaitteiden työnäytöstä läheiselle kesantopellolle.

PesticideLife -hankkeen demonstraatiolohkojen
havainnointia Västankvarnilla.

Västankvarnin tilalla järjestettiin Stor sarvlaksin jälkeen pienimuotoisempi tilan kokeiden esittely, jossa myös hankkeemme koeruudut esiteltiin paikalle saapuneille viljelijöille. Inkoossa tuomikirvoja oli esiintynyt runsaasti ja niitä oli kahdella hankkeen lohkolla ruiskutettukin. Demonstraatiolohkoamme kiusasi ohran verkkolaikku, joka oli päässyt yleistymään kesän sateisista olosuhteista johtuen. Hankkeen ohella esiteltiin myös tilan lajikekokeita.




Viljelyohjelmapäivä Hauholla

Hankkeemme tuoreimmat työntekijät, jotka eivät olleet lomalla, kävivät esittelemässä integroitua kasvinsuojelua Keskon järjestämällä Viljelyohjelmapäivällä Hauholla. Ständimme herätti viljelijöiden kiinnostuksen ja moni innostui kritisoimaankin koko IPM:ää. Erityisesti vesistöjen suojakaistat puhuttivat ja tuleva kasvinsuojeluainekoulutus. Monet miettivät myös, mitä integroituun kasvinsuojeluun siirtyminen tarkoittaa ja miten kasvinsuojeluaineita voidaan vähentää ilman, että sadon laatu kärsii. Moni sanoi suojakaistoilla levinneiden rikkakasvien olevan ongelma ja lisäävän kasvinsuojeluaineiden käyttöä myöhemmin. Huolellisella torjunnalla saadaan rikkakasvien leviäminen kuriin ja vähennettyä aineiden käyttöä seuraavina vuosina. Moni sanoi torjuvansa ennakoiden ja tuota asennetta voi olla vaikea muuttaa. Viljelykiertoakin kritisoitiin, koska monien tilojen lähellä ei ole karjatiloja, jonne esimerkiksi palkokasveja tai nurmea voitaisi myydä rehuksi. Päivä oli erittäin inspiroiva ja integroitu kasvinsuojelu ei välttämättä ole niin yksinkertaista, kun miltä se kuulostaa.

Heinäkuu alkanut tapahtumien siivittämänä

Heinäkuu alkoi tohinalla Okra maatalousnäyttelyn myötä, jossa PesticideLife -hanke oli esillä MTT:n ständin yhteydessä. Näyttely pidettiin Oripään lentokentällä 4 - 7.7. Olin paikalla kaikki neljä päivää ja väkeä riitti mukavasti viikonloppunakin. Sää suosi näyttelyvieraita (toki myös näytteilleasettajia) ja 19 hehtaarin aluetta sai kiertää helteisessä ja aurinkoisessa säässä. Ainoat sadepisarat saatiin vasta lauantaina, mutta tällöinkin väkeä riitti huimat 21 500, ainakin viimeisen kuulutuksen mukaan.

MTT:n ständi

Ständillämme esiteltiin itse PesticideLife -hanketta posterin sekä esitteiden muodossa. Jaoimme ständin Kasvinsuojeluseuran kanssa, joten yleisöltä tulikin paljon kysymyksiä etenkin tuholaisten torjunnasta kotipuutarhoissa. Viljelijöiden kanssa keskustelua herättivät rapsikuoriaiset, joita tänä kesänä on ollut lähes joka rypsi- ja rapsipellolla runsaasti. Vanhat aineet eivät tahdo näihin enää tehota, joten uusia torjuntamenetelmiä kaivataan pikaisesti, jotta rypsin- ja rapsinviljely olisi tulevaisuudessakin mahdollista.

Moni myös kysyi, että mitä tuo integroitu kasvinsuojelu oikein tarkoittaa? Kysymys onkin todella hyvä ja kansallisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon vuonna 2014 myötä se tulisikin määritellä mahdollisimman selkeästi. Aikamme oikeanlaista iskulausetta pohdittuamme määrittelisimme sen ytimekkäästi "kasvinsuojelua todettuun tarpeeseen". IPM -käsitteen määrittelyn jälkeen moni tokaisi, että "tuotahan minä teen parhaillaankin". Eli määritelmä on tuttu mutta käsitteenä IPM on vielä melko vieras. Muiden paikalla olevien hankkeiden edustajien kanssa heräsi keskustelua, että kuluttajille olisi hyvä viestiä lisää integroidusta kasvinsuojelusta. Olen lukenut muutamia blogikirjoituksia, joissa pohditaan integroidun kasvinsuojelun ja luomun eroja. Nämä erot on hyvä saada myös kuluttajille laajempaan tietoon.

 Muiden näyttelyvieraiden keskuudessa ständimme mielenkiintoa herättivät aurankukat, joita olimme saaneet somisteiksi Jokioisten Elonkierrosta. Aurankukka on vanha kaurapeltojen rikkakasvi, joka on tullut Suomeen Venäjältä. Nykyään se on todella harvinainen ja sitä ei juurikaan tavata enää luonnonvaraisena. Lisäksi ständillämme oli pieni kasvintuhoojademonstraatio, jossa oli yleisimpiä rikkakasveja, kelta-ansoja ja kasvitautinäytteitä.

Aurankukkia ja ruiskaunokkeja

Keltaruostetta

Pieni rikkakasvikokoelma

Näytteilleasettajatkin ehtivät välillä käydä kiertelemässä aluetta ja tervehtimässä muita tuttuja näytteilleasettajia. Traktori - ja maatalouskonekokoelma oli vaikuttava ja kotieläimetkin saivat huomiota osakseen. Erityisen hellyttävä oli junior handler kisa, jossa nuoremmatkin pääsivät näyttämään tuomareille taitonsa karjan käsittelijöinä.

Okran jälkeen seuraavia tapahtumia olivat NSL:n järjestämät peltopäivät Stor sarvlaksissa Loviisassa ja Västankvarnin tilalla Inkoossa. Molemmissa tapahtumissa käytiin koeruutuja läpi. Kameraan eksyi lukuisia kuvia lajikekokeista ja jopa tuomikirvoista, joita Jokioisten alueella ei ole ollut kuvattavaksi asti. PesticideLife -hanketta esiteltiin ruotsinkieliselle kohdeyleisölle posterin avulla. Stor sarvlaksissa oli päivän päätteeksi kone-esittely työnäytöksineen. Esittelyt painottuivat suorakylvömenetelmiin ja molemmista tapahtumista tulee kuvia Picasa verkkoalbumiin, kunhan ahkera kuvaaja saa kuvat editoitua.

Seuraavat tapahtumat ovat hankkeen omat Pellonpiennarillat Jokioisilla 17.7. ja Ylistarossa 18.7., joissa MTT:n kasvinsuojelun asiantuntijat käyvät läpi kesän 2012 haasteita kasvinsuojelussa. Tietoiskuja tulee muun muassa tuomikirvatilanteesta, kasvitautien ennustamisesta ja rikkakasvien torjunnasta. Pellonpientareilla käymme läpi hankkeen demonstraatiolohkoja ja kuluvan kesän havaintoja. Uutena asiana hankkeemme tutkija Kati Räsänen esittelee kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskin vähentämistä. PesticideLife on esillä myös Viljelyohjelmapäivillä Hauholla ja Raison järjestämässä Elonkierroksessa.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Kasvukaudella 2012 otettuja kuvia on lisätty Picasa verkkoalbumiimme.

Tässä muutamia maistiaisia.

Kasvinsuojelu, satokauden vaativin työ

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kasvinsuojelun suunnittelu alkaa aina edeltävänä kesänä, ensin todetaan kunkin maan rikkakasvi tilanne, onko hukkakauran torjunta tarvetta. Sen jälkeen tehdään viljelysuunnitelmaa, kuten mille maalle kylvetään syysviljoja, ja mille öljykasveja jne.

Kasvinsuojelun suunnittelu jatkuu helmikuussa, jolloin tutkitaan ensin omat tarpeet, vaihdellaan tehoaineita, jos on käytetty samoja monta vuotta. Sen jälkeen valitaan sopivat aineet. Tehoaineissa ja niiden väkevyydessä pitää olla tarkkana, että tulee riittävä määrä aineita viljelyksille. On turha yrittää muistella, että karatea tarvitaan 0,3l/ha. Karatessa oli joskus 10 vuotta sitten tehoaine lambda-synalotriiniä 25g/l, kun tänä päivänä sitä on 100g/l ja käyttömäärät sen mukaisia.

Huhti-toukokuussa on vuorossa siementen peittaus, jolla luodaan hyvä kivijalka kesän kasvinsuojelulle. Tämäkin toimenpide on monien mielestä liian työläs ja hankala, silloin sen voisi ulkoistaa.

Ruiskutusten alkaessa kesäkuussa, pitää kasvustoja seurata, että ruiskutus tulee oikeaan ajankohtaan. Kuinkahan moni ruiskuttaa samoilla rikkakasvien torjunta-ainella vuodesta toiseen aina kesäkuun 15 päivä? Ruiskutus kertoja on turha yrittää minimoida, kuten laittamalla puolikkaan tautiainetta rikkakasvi ruiskutuksen yhteydessä, sitten ei kehdatakkaan ajaa toista puolikasta myöhemmin, niin uskotellaan, että on niin kuiva kesä ettei sitä tarvita. Tälläisessä tapauksessa puolikkaasta aineesta ei ole mitään apua, ja tulee köykäisiä jyviä.

Vehnällä vehnä- ja tähkäsääsken torjunta on myös tullut rutiini toimenpiteeksi, vaikkei tarvetta monesti olisi ollutkaan. Syynä luultavasti halpa torjunta-aine käsittely tautiaineen ajon yhteydessä, muttei huomioida, että kasvustosta hävitetään myös hyvät ja harmittomat hyönteiset.

Kevätrapsin viljelyä on turha haaveilla, jos ei ole valmis ajelemaan ruiskun kanssa kerran viikossa jopa 5-6 kertaa kesän aikana. Rapsilta pitää torjua tarpeen mukaan kirppoja, rikkakasveja, hukkakauraa ja melkeinpä säännöllisesti rapsikuoriaiset ja pahkahome.

Puinti aikana tehdään havainnot siitä, kuinka kesän kasvinsuojelu on onnistunut ja ollaan jälkiviisaita. Virheistä pitää aina viisastua.