Mehiläiset hyötyvät integroidusta viljelystä

Tämän blogitekstin on kirjoittanut Tuula Lehtonen Suomen Mehiläishoitajainliitto ry:sta.

Integroitu viljely on viljelijöille jo tuttua juttua, mutta harvoin kuitenkaan kuulee keskustelua nimenomaan siitä, kuinka mehiläiset ja muut pölyttävät hyönteiset hyöytyvät IP:stä.

Näin mehiläisalalla työskennellessä PesticideLife –hanke kuulostaakin pölyttäjien kannalta äärimmäisen tärkeältä. Vaikka hankkeessa ei (vielä) olekaan erityisesti tutkittu pölytyspuolta, on selvää että pölyttäjähyönteiset hyötyvät, kun tehdään vain tarpeelliset viljelytoimenpiteet.

Ruiskutus on vaaraksi mehiläisille

Viljelytoimenpiteillä on suuri merkitys mehiläisten ja muiden pölyttäjien hyvinvoinnille. Tiedetään, että eräät kasvinsuojeluaineet aiheuttavat mehiläisille ja muille pölyttäjille ongelmia. Tietyt neonikotinoideja sisältävät kemikaalit saattavat tutkimusten mukaan aiheuttaa mehiläis- ja kimalaiskantojen pienenemistä. Osaa aineista ei saa käyttää mehiläisten lentoaikaan. Ylipäänsä ruiskutukset olisi hyvä tehdä esim. yöaikaan, kun mehiläinen (tai muut pölyttäjät) ei lennä. Vaikka mehiläisrajoituksia ei kasvinsuojeluaineella olisikaan, olisi hyvä välttää ruiskutuksia kukkien ja rikkaruohojen parhaaseen kukkimisaikaan.

Vetoankin viljelijöihin, huomioikaa mehiläiset ruiskutuksissanne, lukekaa tuoteseloste. Vaiva on pieni suhteutettuna siihen, kuinka paljon sadonlisää pölyttäjien avulla saadaan. Myös ruiskutusaineiden valmistajien ja myyjien tulisi kiinnittää asiaan lisähuomiota. Valitettavan usein aineen tuoteselosteessa törmää vajavaisiin mehiläisvaroituksiin ja -ohjeisiin.

IPM ajaa hyvin ruiskutusasiaa – ruiskutuksia tehdään vain todellisen tarpeen mukaan. Uskon, että IPM:n yleistyessä liiat ruiskutukset jäävät vähiin.

Mehiläistarhaajien kanssa kannattaa keskustella, kuinka saadaan viljelytoimenpiteistä mahdollisimman turvalliset kaikille. Tarhaaja voi tarvittaessa sulkea pesien lentoaukot, jolloin mehiläiset eivät lennä alueelle ruiskutusaikana.

 

Mehiläiset miljoonien arvoisia

Olen kuullut usealta IPM:n periaatteita noudettavalta hedelmän- ja marjanviljelijältä sanaparren ”Mehiläiset ovat viljelijän parhaita kavereita”.  Eipä sitä satoa tulisi ilman näitä kavereita. Esimerkiksi omenalla mehiläiset voivat kattaa yli puolet pölytyksestä. Pensasmustikalla mehiläinen on tehokkain pölyttäjä, mikäli niitä vain on alueella. Myös peltopuolella mehiläiset pölyttävät mm. rypsiä, härkäpapua ja kuminaa. Esimerkiksi rypsillä mehiläispölytyksen arvo on yli 9 miljoonaa euroa/vuosi.

 

Tuhohyönteisten seurannan ohessa viljelijän kannattaakin seurata myös pölyttäjien määrää. Niitä kun ei voi liikaa olla, mutta liian vähän kyllä! Mehiläispölytyksen tuottama osuus Suomen viljely- ja puutarhakasvien arvosta on yli 18 miljoonaa euroa. Mikäli huomioon otetaan myös tärkeimmät metsämarjamme, mustikka ja puolukka, sekä kotitarveviljely, mehiläisten pölytysarvo nousee maassamme jopa 60 miljoonaan euroon. Lisäksi luonnonvaraisten pölyttäjien arvo on mittaamaton. Ei siis ole turhaa höyhötystä miettiä pölyttäjiä viljelytoimenpiteitä tehdessä.

Pölyttäjät olisi mielenkiintoinen lisä tutkimukseen

IPM:n tutkiminen on todella tärkeää ja uskon, että tekniikassa löytyy aina kehitettävää. PesticideLifen positiivisimpia puolia on, että se on maanläheinen, pellon piertaneelle tuleva tutkimushanke. Ehkäpä pölyttäjät voisivat olla vielä suurempana osana.

Kirjoittaja työskentelee Suomen Mehiläishoitajain Liitolla kuluttajaneuvojana. Lehtonen arvioi mehiläispölytyksen taloudellista arvoa Suomessa Helsingin Yliopiston Pro Gradu työssään ”Mehiläispölytyksen taloudellinen arvo suomessa viljeltävien kasvien ja luonnonmarjojen sadontuotannossa” (2012).

Lisää tietoa pölytyksestä Tuula Lehtosen toimittamasta pölytysesitteestä:

http://mehilaishoitajat-fi-bin.directo.fi/@Bin/b7006663e8db0a19ade36a450d5254f4/1349940056/application/pdf/164101/SML_P%C3%B6lytysesite_2012.pdf

Elämää peltojen pientareilla

Linnunpesät tulisi tarkistaa ja merkitä pelloilla.

Kesän aikana mediassa on ollut paljon puhetta integroidusta kasvinsuojelusta (IPM), suojakaistoista ja kasvinsuojeluainekoulutuksista. Tässä kirjoituksessa ajattelin pohtia suojakaistoja sekä peltojen pientareita tarkemmin. Kesällä vierailemissani tapahtumissa kuulin useaan otteeseen, kuinka suojakaistoilla rikkakasvit pääsevät villintymään ja sitä kautta leviämään muualle peltolohkoon. Monet pitävätkin kauniisti kukkivia pellonpientareita rikkakasvipankkeina. Hyönteisihmisenä näen kuitenkin pientareiden kukkivissa kasvustoissa positiivisenkin puolen. Ne ovat tärkeä elinympäristö monelle hyötyeliölle sekä villieläinlajille ja maatalouden intensiivistymisen myötä tällaiset elinympäristöt ovat vähentyneet. Lisäksi hyötyeliöille sopivat elinympäristöt peltojen pientareilla auttavat pitämään luontaisesti tuhoeläinkantoja kurissa pelloilla.

Mehiläinen niittynätkelmän kukassa pellon pientareella.

Monokulttuuri eli yksipuolinen viljely vähentää luonnon monimuotoisuutta ja antaa mahdollisuudet kasvintuhoojien lisääntymiselle, jos samalla paikalla viljellään samaa kasvia vuodesta toiseen ja vielä hyvin suurilla alueilla. Jos monokulttuurista ei haluta luopua, miten siinä voisi sitten ylläpitää monimuotoisuutta? Peltojen pientareita tulisi oppia pitämään yhtä tärkeänä osana peltoa kuin sen viljeltyä osaa. Hyötyä ei ehkä näe suoraan sadossa, mutta maatalousmaan ympäristöarvo kasvaa ja niiden avulla pystytään ehkäisemään elinympäristöjen köyhtymistä. Pientareilla ja suojakaistoilla pystytään vähentämään huuhtoutumista ja vesistöjäämiä, estää pintavesien saastumista ja ne voivat toimia apuna eroosion ehkäisemisessä.


Green week conferensissa käteeni tarttui esitteitä, joiden teemoina olivat pölyttäjät maataloudessa ja pellonpientareiden sekä suojakaistojen merkitys pölyttäjille. Mehiläiset ja muut pölyttäjät kärsivät suuresti yksipuolisesta viljelystä ja maatalouden intensiivistymisen myötä pölyttäjälajien määrät ovat vähentyneet ainakin 1960-luvulta asti.

Suomessa tilanne ei ole yhtä huono kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Täällä peltolohkot eivät ole kovin suuria, joten suuria satojen hehtaarien sama viljelykasvia olevia peltolohkoja ei käytännössä ole. Mehiläisten lentosäteen muodostamalla 27km2 alueella kasvaa siis useita erilaisia ja eri aikoina kukkivia kasveja. Suomessa on paljon myös metsiä, joiden kukkivat kasvit ovat tärkeä ravinnonlähde luontaisille pölyttäjille.

Hyvä esimerkki pölyttäjiä suosivasta maatalousmaisemasta.

Miten tämä liittyy PesticideLife -hankkeeseen? Viljat eivät tarvitse bioottista pölytystä, sen sijaan rypsi ja rapsi hyötyvät hyönteispölytyksestä. Nämä kasvit ovat osana monipuolista viljelykiertoa. Myös monet erikoiskasvit, kuten pellava, kumina ja tattari tarvitsevat hyönteispölytystä. Näiden ohella hyviä mehiläiskasveja ovat lupiini, puna-aplila, hunajakukka ja monet ristikukkaiset kasvit. Edellämainittuja voidaan hyödyntää myös viherlannoituksessa. On totta, että runsaan pölytyksen ansiosta rikkakasvien siemensato paranee, joten seuraavana vuonna niiden torjuntaa joudutaan tehostamaan. Miksi sitten biodiversiteettiä tulisi pitää yllä?

Euroopassa 30 % viljelijöiden hoitamasta maasta on viljelyksessä. Biodiversiteetin ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi peltoja tulisi hoitaa hoitaa oikein esimerkiksi jättämättä hoitamattomia pientareita tai muita peltotilkkuja. Monilla alueilla Euroopassa kukkivat niityt on korvattu viljapelloilla tai olemassa olevilla niityillä ei kasva tarpeeksi kesällä kukkivia kasveja. Jos niittyjä niitetään tai lannoitetaan säännöllisesti, kukkia ei kehity ja ainoastaan tuulipölytteiset ruohokasvit menestyvät. Monimuotoisuutta tulisikin tarkastella nimenomaan maatalousmaiseman näkökulmasta, ei niinkään yksittäisten peltojen. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta oikein hoidetut pellot auttavat saavuttamaan EU:ssa asetetun tavoitteen puolittaa biodiversiteetin väheneminen vuosikymmenen loppuun mennessä ja tämä on osana taas kestävää maataloutta.

Pölyttäjien mieleen oleva pellonpiennar.

Toivottavasti tulevaisuuden maatalouspolitiikassa monimuotoisuus otettaisiin huomioon paremmin ja viljelijöitä motivoivalla tavalla. Monimuotoisuuden ylläpitämisestä pitäisi palkita viljelijöitä esimerkiksi suuremmalla ympäristötuella tai muulla tavalla.







Lisää monimuotoisuudesta: www.elo.org

Pellonpiennarpäivillä keskusteltiin viljelijöiden kanssa

Kesän tapahtumat alkavat olla pikkuhiljaa takanapäin ja allekirjoittanut saa hetken huokaista ennen syksyn raporttienkirjoitusurakkaa. Säät suosivat 17.7. Jokioisilla ja 18.7. Ylistarossa järjestettyjä Pellonpiennariltoja. Uudenmaan alueen omat pellonpiennarpäivät olivat 10.7. ja 11.7. ruotsinkielisellä alueella.

Pellonpiennarilta Jokioisilla
Jokioisten alueen tapahtuma pidettiin tänä vuonna MTT:n tiloissa ja Kotkanojan demonstraatiolohkolla. Tietoiskuja varten oli varattu Datum -talon auditorio, jonne saimme paikallisten Kotitalousnaisten keittämät kahvit ja maukkaat kasvispiirakat. Tietoiskut avasi Sanni Junnila, joka kertoi integroidun kasvinsuojelun merkityksestä. Hän korosti erityisesti yhteistyötä viljelijöiden kanssa, joka on todella tärkeää IPM:N käyttöönotossa laajemmin 2014 vuodesta alkaen. Hankkeemme tutkija Kati Räsänen kertoi kasvinuojeluaineiden ympäristöriskeistä, joka on uutta asiaa aikaisempiin vuosiin verrattuna. Hankkeemme yhtenä osa-alueena on kasvinsuojeluaineiden riskien kartoitus GIS ja LCA menetelmien avulla. Aineistona käytetään Tiken vuonna 2007 keräämää tilakyselyä ja jossain määrin PesticideLife -hankkeen dataa. Itse sijaistin hankkeemme tuholaiseksperttejä ja kerroin kesän tuomikirvatilanteesta, joka on vaihdellut hankkeemme demonstraatiolohkojen sisällä. Pahin tilanne on tänä vuonna ollut Uudellamaalla.

Marja Jalli demonstroi kasvitauteja

Vanhempi tutkija Marja Jalli kertoi puolestaan kasvitautien ennustamisesta. Vuonna 2011 pilotoitiin kasvitautiennustejärjestelmää, joka antaa hälytyksen, kun kasvitautiriski kasvaa. Marjan esitysten mukaan malli on toiminut hyvin tänä kesänä. Ennusteista huolimatta peltoja on silti tarkkailtava, koska ennusteet perustuvat mallinnukseen, joka ei aina vastaa todellista tilannetta. Ennustemalleja voidaan käyttää kuitenkin apuna kasvitautien torjunnassa. Tutkija Heikki Jalli kertoi kuvien kera rikkakasveista. Rikkakasvien esiintymistä ei voida ennustaa, koska tilanne joka peltolohkolla on erilainen. Tällä hetkellä esimerkiksi hukkakauran torjunnalla alkaa olla jo joillain lohkoilla kiire, koska siemenet ovat pian varisemassa. Lopuksi tutkija Jaana Uusi-Kämppä kertoi Glyfos -hankkeesta, jossa tutkitaan glyfosaatin ympäristöriskejä. Koelohkot sijaitsevat vierailukohteenamme olevan Kotkanojan lohkon läheisyydessä.

Sää suosi lopulta, vaikka sadekuurot meinasivat uhata peltovierailua.

Tietoiskujen jälkeen siirryttiin demonstraatiolohkolle, jossa tehtiin havaintoja käytännössä. Vertailussa oli kynnetty ja suorakylvetty lohko. Pientareella keskusteltiin hyvä tovi kasvitaudeista, rikkakasveista ja kasvukaudella vastaantulleista ongelmista. Pellolla esiintyi myös mangaanin puutosta, joka on ollut monin paikoin yleistä tänä kesänä. Puutoksia tai fysiologisia oireita ei pidä sekoittaa kasvitauteihin.





Pellonpiennarilta Ylistarossa

Sanni Junnila avasi tilaisuuden ja esitteli integroitua kasvinsuojelua.

Etelä-Pohjanmaan alueen Pellonpiennarilta pidettiin tänä vuonna Ylistarossa Maataloustarvike OY:n tiloissa ja isäntänä toimi Veli-Pekka Aila. Hänen ohralohkonsa sijaitsi sopivasti kaupan läheisyydessä, josta saimme tilat tietoiskuja varten. Tietoiskut olivat lähes samat kuin Jokioisilla, ainoastaan Glyfos -hankkeessa emme tässä tilaisuudessa kuulleet.

Marja Jalli demonstroi ohran kasvitauteja.

Yleisössä oli mukana myös koira :)

Tilan isäntä esitteli integroitua kasvnsuojelua viljelijän näkökulmasta. Samoista teemoista hän kirjoitti myös blogiimme kesäkuussa. Kysymyksiä tietoiskujen aikana ei kovinkaan paljoa sadellut, mutta demonstraatiolohkolla keskustelua syntyi enemmän. Harmi vaan, että tekniikkamme petti ja kaikki eivät kuulleet puheenvuoroja. Rehevässä kasvustossa oli jonkin verran kasvitauteja ja tuhoeläimistä etenkin etanat viihtyvät tallaisissa olosuhteissa. Asiantuntijat antoivat kyselijöille käytännön vinkkejä.



















Uudenmaan Pellonpiennarpäivät

Stor sarvlaksin yleisöä

Tänä vuonna hankekumppanimme NSL ei järjestänyt suurempaa Pellonpiennarpäivää Västankvarnissa. Hanke oli kuitenkin esillä Loviisassa Stor sarvlaksin tilalla, jossa NSL:llä oli muun muassa lajikekokeita. Tilaisuus alkoi lajikekokeiden esittelyllä ja paikalle oli saapunut runsaasti yleisöä. Hankkeen ohella esiteltiin myös kasvitautiennustemallia. Kysymyksiä ei kovinkaan paljon esitetty. Kahvin jälkeen siirryttiin katsomaan Agrimarketin järjestämää muokkauslaitteiden työnäytöstä läheiselle kesantopellolle.

PesticideLife -hankkeen demonstraatiolohkojen
havainnointia Västankvarnilla.

Västankvarnin tilalla järjestettiin Stor sarvlaksin jälkeen pienimuotoisempi tilan kokeiden esittely, jossa myös hankkeemme koeruudut esiteltiin paikalle saapuneille viljelijöille. Inkoossa tuomikirvoja oli esiintynyt runsaasti ja niitä oli kahdella hankkeen lohkolla ruiskutettukin. Demonstraatiolohkoamme kiusasi ohran verkkolaikku, joka oli päässyt yleistymään kesän sateisista olosuhteista johtuen. Hankkeen ohella esiteltiin myös tilan lajikekokeita.




Viljelyohjelmapäivä Hauholla

Hankkeemme tuoreimmat työntekijät, jotka eivät olleet lomalla, kävivät esittelemässä integroitua kasvinsuojelua Keskon järjestämällä Viljelyohjelmapäivällä Hauholla. Ständimme herätti viljelijöiden kiinnostuksen ja moni innostui kritisoimaankin koko IPM:ää. Erityisesti vesistöjen suojakaistat puhuttivat ja tuleva kasvinsuojeluainekoulutus. Monet miettivät myös, mitä integroituun kasvinsuojeluun siirtyminen tarkoittaa ja miten kasvinsuojeluaineita voidaan vähentää ilman, että sadon laatu kärsii. Moni sanoi suojakaistoilla levinneiden rikkakasvien olevan ongelma ja lisäävän kasvinsuojeluaineiden käyttöä myöhemmin. Huolellisella torjunnalla saadaan rikkakasvien leviäminen kuriin ja vähennettyä aineiden käyttöä seuraavina vuosina. Moni sanoi torjuvansa ennakoiden ja tuota asennetta voi olla vaikea muuttaa. Viljelykiertoakin kritisoitiin, koska monien tilojen lähellä ei ole karjatiloja, jonne esimerkiksi palkokasveja tai nurmea voitaisi myydä rehuksi. Päivä oli erittäin inspiroiva ja integroitu kasvinsuojelu ei välttämättä ole niin yksinkertaista, kun miltä se kuulostaa.

Heinäkuu alkanut tapahtumien siivittämänä

Heinäkuu alkoi tohinalla Okra maatalousnäyttelyn myötä, jossa PesticideLife -hanke oli esillä MTT:n ständin yhteydessä. Näyttely pidettiin Oripään lentokentällä 4 - 7.7. Olin paikalla kaikki neljä päivää ja väkeä riitti mukavasti viikonloppunakin. Sää suosi näyttelyvieraita (toki myös näytteilleasettajia) ja 19 hehtaarin aluetta sai kiertää helteisessä ja aurinkoisessa säässä. Ainoat sadepisarat saatiin vasta lauantaina, mutta tällöinkin väkeä riitti huimat 21 500, ainakin viimeisen kuulutuksen mukaan.

MTT:n ständi

Ständillämme esiteltiin itse PesticideLife -hanketta posterin sekä esitteiden muodossa. Jaoimme ständin Kasvinsuojeluseuran kanssa, joten yleisöltä tulikin paljon kysymyksiä etenkin tuholaisten torjunnasta kotipuutarhoissa. Viljelijöiden kanssa keskustelua herättivät rapsikuoriaiset, joita tänä kesänä on ollut lähes joka rypsi- ja rapsipellolla runsaasti. Vanhat aineet eivät tahdo näihin enää tehota, joten uusia torjuntamenetelmiä kaivataan pikaisesti, jotta rypsin- ja rapsinviljely olisi tulevaisuudessakin mahdollista.

Moni myös kysyi, että mitä tuo integroitu kasvinsuojelu oikein tarkoittaa? Kysymys onkin todella hyvä ja kansallisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon vuonna 2014 myötä se tulisikin määritellä mahdollisimman selkeästi. Aikamme oikeanlaista iskulausetta pohdittuamme määrittelisimme sen ytimekkäästi "kasvinsuojelua todettuun tarpeeseen". IPM -käsitteen määrittelyn jälkeen moni tokaisi, että "tuotahan minä teen parhaillaankin". Eli määritelmä on tuttu mutta käsitteenä IPM on vielä melko vieras. Muiden paikalla olevien hankkeiden edustajien kanssa heräsi keskustelua, että kuluttajille olisi hyvä viestiä lisää integroidusta kasvinsuojelusta. Olen lukenut muutamia blogikirjoituksia, joissa pohditaan integroidun kasvinsuojelun ja luomun eroja. Nämä erot on hyvä saada myös kuluttajille laajempaan tietoon.

 Muiden näyttelyvieraiden keskuudessa ständimme mielenkiintoa herättivät aurankukat, joita olimme saaneet somisteiksi Jokioisten Elonkierrosta. Aurankukka on vanha kaurapeltojen rikkakasvi, joka on tullut Suomeen Venäjältä. Nykyään se on todella harvinainen ja sitä ei juurikaan tavata enää luonnonvaraisena. Lisäksi ständillämme oli pieni kasvintuhoojademonstraatio, jossa oli yleisimpiä rikkakasveja, kelta-ansoja ja kasvitautinäytteitä.

Aurankukkia ja ruiskaunokkeja

Keltaruostetta

Pieni rikkakasvikokoelma

Näytteilleasettajatkin ehtivät välillä käydä kiertelemässä aluetta ja tervehtimässä muita tuttuja näytteilleasettajia. Traktori - ja maatalouskonekokoelma oli vaikuttava ja kotieläimetkin saivat huomiota osakseen. Erityisen hellyttävä oli junior handler kisa, jossa nuoremmatkin pääsivät näyttämään tuomareille taitonsa karjan käsittelijöinä.

Okran jälkeen seuraavia tapahtumia olivat NSL:n järjestämät peltopäivät Stor sarvlaksissa Loviisassa ja Västankvarnin tilalla Inkoossa. Molemmissa tapahtumissa käytiin koeruutuja läpi. Kameraan eksyi lukuisia kuvia lajikekokeista ja jopa tuomikirvoista, joita Jokioisten alueella ei ole ollut kuvattavaksi asti. PesticideLife -hanketta esiteltiin ruotsinkieliselle kohdeyleisölle posterin avulla. Stor sarvlaksissa oli päivän päätteeksi kone-esittely työnäytöksineen. Esittelyt painottuivat suorakylvömenetelmiin ja molemmista tapahtumista tulee kuvia Picasa verkkoalbumiin, kunhan ahkera kuvaaja saa kuvat editoitua.

Seuraavat tapahtumat ovat hankkeen omat Pellonpiennarillat Jokioisilla 17.7. ja Ylistarossa 18.7., joissa MTT:n kasvinsuojelun asiantuntijat käyvät läpi kesän 2012 haasteita kasvinsuojelussa. Tietoiskuja tulee muun muassa tuomikirvatilanteesta, kasvitautien ennustamisesta ja rikkakasvien torjunnasta. Pellonpientareilla käymme läpi hankkeen demonstraatiolohkoja ja kuluvan kesän havaintoja. Uutena asiana hankkeemme tutkija Kati Räsänen esittelee kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskin vähentämistä. PesticideLife on esillä myös Viljelyohjelmapäivillä Hauholla ja Raison järjestämässä Elonkierroksessa.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Kasvukaudella 2012 otettuja kuvia on lisätty Picasa verkkoalbumiimme.

Tässä muutamia maistiaisia.

Kasvinsuojelu, satokauden vaativin työ

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kasvinsuojelun suunnittelu alkaa aina edeltävänä kesänä, ensin todetaan kunkin maan rikkakasvi tilanne, onko hukkakauran torjunta tarvetta. Sen jälkeen tehdään viljelysuunnitelmaa, kuten mille maalle kylvetään syysviljoja, ja mille öljykasveja jne.

Kasvinsuojelun suunnittelu jatkuu helmikuussa, jolloin tutkitaan ensin omat tarpeet, vaihdellaan tehoaineita, jos on käytetty samoja monta vuotta. Sen jälkeen valitaan sopivat aineet. Tehoaineissa ja niiden väkevyydessä pitää olla tarkkana, että tulee riittävä määrä aineita viljelyksille. On turha yrittää muistella, että karatea tarvitaan 0,3l/ha. Karatessa oli joskus 10 vuotta sitten tehoaine lambda-synalotriiniä 25g/l, kun tänä päivänä sitä on 100g/l ja käyttömäärät sen mukaisia.

Huhti-toukokuussa on vuorossa siementen peittaus, jolla luodaan hyvä kivijalka kesän kasvinsuojelulle. Tämäkin toimenpide on monien mielestä liian työläs ja hankala, silloin sen voisi ulkoistaa.

Ruiskutusten alkaessa kesäkuussa, pitää kasvustoja seurata, että ruiskutus tulee oikeaan ajankohtaan. Kuinkahan moni ruiskuttaa samoilla rikkakasvien torjunta-ainella vuodesta toiseen aina kesäkuun 15 päivä? Ruiskutus kertoja on turha yrittää minimoida, kuten laittamalla puolikkaan tautiainetta rikkakasvi ruiskutuksen yhteydessä, sitten ei kehdatakkaan ajaa toista puolikasta myöhemmin, niin uskotellaan, että on niin kuiva kesä ettei sitä tarvita. Tälläisessä tapauksessa puolikkaasta aineesta ei ole mitään apua, ja tulee köykäisiä jyviä.

Vehnällä vehnä- ja tähkäsääsken torjunta on myös tullut rutiini toimenpiteeksi, vaikkei tarvetta monesti olisi ollutkaan. Syynä luultavasti halpa torjunta-aine käsittely tautiaineen ajon yhteydessä, muttei huomioida, että kasvustosta hävitetään myös hyvät ja harmittomat hyönteiset.

Kevätrapsin viljelyä on turha haaveilla, jos ei ole valmis ajelemaan ruiskun kanssa kerran viikossa jopa 5-6 kertaa kesän aikana. Rapsilta pitää torjua tarpeen mukaan kirppoja, rikkakasveja, hukkakauraa ja melkeinpä säännöllisesti rapsikuoriaiset ja pahkahome.

Puinti aikana tehdään havainnot siitä, kuinka kesän kasvinsuojelu on onnistunut ja ollaan jälkiviisaita. Virheistä pitää aina viisastua.  

Pelloille ennustettu runsaasti hyönteisiä - etenkin tuomikirvoja
Tuomikirva on yleisin viljoilla esiintyvä kirva ja se aiheuttaa tuhoja etenkin kauralla ja ohralla. Jos kirvat siirtyvät viljapelloille luonnon heiniltä, ne saattavat levittää mukanaan heinillä esiintyvää kääpiökasvuviroosia. Tämän vuoksi etenkin myöhään kylvetyt heinikoiden ympäröimät viljat saavat usein viruksen.

Tuomikirvaennuste vuodelle 2012.
Lähde MTT, Kasper

MTT:llä seurataan kirvojen esiintymistä ja laaditaan tuomikirvaennuste. Ennuste laaditaan kirvojen talvimunalaskentojen pohjalta, mikä tehdään tuomen oksilta. Vuodelle 2012 on ennustettu runsaasti tuomikirvoja etenkin Etelä-, Keski ja Kaakkois-Suomeen. Jokioisten seudun kelta-ansoista on jo löydetty siivellisiä tuomikirvoja, joten niitä on seurattava pelloilta. Lämmin syksy on edesauttanut myös muiden hyönteisten talvehtimista, joten niitä saattaa esiintyä tänä kesänä runsaasti.

Tuomikirvan elinkierto:
Kirvat talvehtivat tuomien silmuilla munina, joista kehittyvät kirvasukupolvet lisääntyvät edelleen tuomessa. Touko - kesäkuun vaihteessa muodostuu siivellinen kirvasukupolvi, joka lentää viljoille joko heinikoiden kautta tai suoraan. Viljoille aiheutuvat tuhot riippuvat siitä, missä viljan kasvuvaiheessa kirvat siirtyvät viljoille. Kirvojen määrä voi lisääntyä viikossa monikymmenkertaiseksi, joten niitä tulee tarkkailla esimerkiksi kelta-ansojen avulla. Myöhemmin kesällä viljojen tähkiessä muodostuu uusi siivellinen kirvasukupolvi, jotka lentävät heiniin ja sieltä edelleen tuomeen talvehtimaan. Tuomikirvan ohella viljoilta tavataan myös elokirvaa ja viljakirvaa.

Ajankohtaista kasvinsuojelusta:
Tällä hetkellä tuomikirvat ovat piakkoin siirtymässä viljoille, mutta niitä on edelleenkin tuomilla. Viime viikon huonot säät hidastivat kirvojen siirtymistä, mutta nyt säiden lämmetessä tarkkailua pitää jatkaa edelleen. Torjuntakynnys täyttyy viljojen orastumis- ja versontavaiheessa, kun kirvoja tavataan joka viidennessä kasvissa.

Myös kahukärpäsiä on liikkeellä. Niiden toukat tunkeutuvat viljojen tyven sisään ja tuhoavat pienimmät oraat. Jos oraat ovat suurempia, toukkien aiheuttama vioitus aiheuttaa voimakasta versontaa. Kahukärpäsiä voi torjua kylvämällä syysviljat riittävän myöhään. Kahukärpänen lopettaa muninnan, kun vuorokauden keskilämpötila laskee alle kymmenen asteen, joten viileinä syksyinä runsaastakaan kahukärpäsmäärästä ei ole haittaa. Lämpiminä syksyinä toukat taas jatkavat kehitystään ja vioittavat viljojen kasvupisteitä. Kemiallinen torjunta tehdään, kun viljat ovat 1,5 - 2 lehtiasteella. Lisää ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita viljoille löytyy Kasper -palvelusta.

Vierailin tänään myös PesticideLife lohkoilla Forssan seudulla. Kirvoja näkyi muutamia ja niitä oli kelta-ansoissakin. Eräällä lohkolla oli myös kasvitauteja, joten niitäkin tulee kirvojen ohella pitää silmällä. Ensimmäisiä rikkakasvilaskentojakin on suoritettu ja viljelytavasta riippuen pelloilla vihertää muutkin kuin viljanoraat. Integroidun kasvinsuojelun periaatteiden mukaan kemiallista torjuntaa käytetään niin paljon kuin tarvitsee, mutta niin vähän kuin mahdollista. Kemiallisiin torjunta-aineisiin turvaudutaan systemaattisesti ainakin rikkakasvien osalta. Hankkeen yhtenä tavoitteena on seurata rikkakasviaineiden tehoa ja myös herbisidien ja fungisidien käytön lisäystä satoon. Myöhemmin selvitetään yleisimmin käytettyjen torjunta-aineiden aiheuttamaa riskiä ympäristölle. Tarkoituksena ei ole torjua kaikkia pellolla näkyviä hyönteisiä, vaan torjunta tehdää silloin, kun tuholaisten määrä ylittää kynnyksen, jolloin niistä on haittaa. Torjuntojen tehoa kannattaakin seurata käsitellyltä ja käsittelemättömältä lohkolta ja vielä arvioida torjunnan teho ruiskutuksen jälkeen, jotta huomattaisiin mahdolliset virheelliset käsittelyt ja samalla opittaisiin näistä virheistä.

Viikko Brysselissä

Sisäänkäynti EU -komission Charlemangue -rakennukseen, jossa

 seminaari pidettiin

PesticideLife -projekti oli edustettuna Brysselissä EU komission järjestämässä Green week konferenssissa Life+ projektien alueella. Samalla osastolla oli viisi muuta Life -projektia ja muuten näytteilleasettajia oli paikalla eri tahojen edustajia eri maista. Konferenssin teemana oli tänä vuonna vesi. Neljänä päivänä yli 40 sessiossa käsiteltiin laajasti EU:n vesipolitiikkaa eri näkökulmista ja tämä on Euroopan suurin vuosittainen konferenssi, jossa käsitellään ympäristöpolitiikkaa.

Gran place Brysselin keskustassa

Lensimme Brysseliin jo maanantaina 21.5., jolloin näyttelytilaa sai alkaa rakentamaan. Standillamme oli kaksi posteria hankkeesta ja muutamia esitteitä. Näyttelyn pystyttämisen jälkeen jäi aikaa kierrellä Brysselin tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Grand Place ja Manneken pis ja maistella kuuluisia belgialaisia herkkuja. Tiistaina oli konferenssin virallinen avauspäivä ja maatalous oli yhtenä pääteemoista. Pääviestinä oli, että "yksi koko ei sovi kaikille", vaan kunkin jäsenmaan pitää löytää omiin tarpeisiinsa sopivat ratkaisut esimerkiksi veden riittävyyden ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen suhteen. Euroopan tiukasta taloustilanteesta huolimatta Life -projekteihin halutaan panostaa tulevaisuudessakin. Suuremman mittakaavan projektit ja sopiva määrä eri näkökulmista aiheeseen liittyviä yhteistyökumppaneita toisivat jatkuvuutta ja auttaisivat uusien direktiivien tai lakien täytäntöönpanossa.

Jubelpark

Life+-projektien alue

Muitakin suomalaisia näkyi konferenssissa. Muunmuassa MTK:n johtaja Juha Marttila vieraili standillamme torstaina ja vierailijoita oli myös Syke:lta sekä Jyväskylästä. Maataloutta ei ollut esillä monellakaan standilla, joten posterimme herättivät kiinnostusta vierailijoiden keskuudessa. Esimerkiksi GIS -kuvamme sai erään latvialaisen vaihto-opikselijan hihkaisemaan innostuksesta.

Yleisöä tarkastelemassa PesticideLifen postereita

 Muita suomalaisia näytteilleasettajia oli ainakin Copa-Cogeca:n standilla. Myös suomalaisille hyvin tuttu yritys Yara oli esittelemässä Sahara-projektia naapuristandillamme. Suomalaisia puhujiakin oli kongerensissa. Mm. Copa-Cogecaa edustanut Pekka Pesonen puhui CAP:n "sinisyydestä", Anna-Stiina Heiskanen edusti HELCOM:ia ja  PURE -hankketta Hannamaria Yliruusi.



Viikko oli todella antoisa ja uusia kontakteja saatiin paljon. Projektimme valittiin Life- alueelle useiden muiden projektien joukosta. PesticideLife istuu vesiteemaan oikein hyvin, koska hankkeemme tärkeimpänä tavoitteena on kartoittaa torjunta-aineiden vesistöriskiä. Mieleen jäi myös vaikuttavat EU komission lasirakennukset ja turvatarkastukset näyttelyyn olivat luonnollisesti tiukat, koska komission tiloissa kerran oltiin.  Green week oli hyvin esillä paikallisissa medioissa ja paikalle oli saapunut myös lukuisia koululaisryhmiä aina hollannista asti. Muutamia suomalaisia vaihto-opiskeijoita oli näissä ryhmissä. Kävi myös ilmi, että standinaapurimme ELO:sta (3Water-projektista) oli ollut vaihdossa Joensuun yliopistossa. Toivottavasti yhteydenpito uusien kontaktien kanssa pysyy ja hankkeen edustajat odottavat innolla seuraavaa seminaarimatkaa, joka suuntautuu Tallinaan NJF-seminaariin.

PesticideLife:n reippaat edustajat

Uusi blogi, uudet kujeet

Mikä on PesticideLife ja miksi halusimme välttämättä laittaa blogin pystyyn? Taustalla on yli-innokas sosiaalisesta mediasta kiinnostunut uusi projektikoordinaattori, joka hyppäsi kesken kaiken PesticideLife -projektiin mukaan.

Hankkeessamme pohditaan, mitä on integroitu kasvinsuojelu ja miten sitä voidaan soveltaa suomalaisilla viljatiloilla? Hanke on nelivuotinen ja se käynnistyi 2010 alussa. Mukana on yhdeksän tilaa, joilla testaamme integroidun torjunnan (IPM) menetelmiä. Kasvinsuojeluaineiden käyttö voi aiheuttaa ympäristö- ja terveysriskejä ja niiden vähentäminen on EU:n puitedirektiivin (2009/128/EY) tavoitteena. Sen mukaisesti Suomessakin on tehty kansallinen toimintaohjelmaa (NAP = National Action Plan) kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä. Integroitu kasvinsuojelu tulee käyttöön kaikille tiloille vuodesta 2014 alkaen.

Tämän blogin tavoitteena on esitellä integroitua kasvinsuojelua eri näkökulmista. Tuleva kesä on viimeinen havaintokesä, joten havaintojen keruuta esitellään ja verrataan edellisiin vuosiin. Tavoitteena on saada myös kirjoituksia demonstraatioviljelijöiltä ja hankkeemme työntekijöiltä. Ensi viikolla kolme työntekijää lähtee esittelemään projektiamme Green week seminaariin Brysseliin. Reissusta on myös tulossa blogiteksti.

Kylvöt ovat jo hyvässä vauhdissa, joten pian päästään keräämään myös viimeisen kesän havaintoja. On ennustettu, että tuomikirvoja tulee olemaan paljon ainakin Uudenmaan alueella. Lämmin kesä 2011 ja korkea lämpösumma edesauttaa myös rikkakasvien menestymistä, joten kasvintuhoojia tulee seurata kasvukauden alusta alkaen.