keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kulunut kesä IPM-viljelijän silmin

Sanonta kaikki vaikuttaa kaikkeen pätee maanviljelyssä enemmän kuin moni osaa ajatellakaan. Integroitu kasvinsuojelu tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kasvinsuojeluasiat otetaan huomioon kaikissa viljelyyn liittyvissä valinnoissa alkaen kasvilajien ja –lajikkeiden valinnoista päätyen lannoituksen, kalkituksen, ojituksen ja maan rakenteen kautta viljelymenetelmien ja koneiden tarkoituksenmukaisuuden pohtimiseen. Perinteisesti kasvinsuojeluksi ajatellut kasvinsuojeluaineet ovat viimeinen askel tarvittaessa täydentämään muita toimenpiteitä ja korjaamaan virheitä. Repekkalan tilalla kasvinsuojelun ajattelemista osana kokonaisuutta on harjoitettu noin viiden vuoden ajan.

Ajatus kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käytön järkevyydestä ja mielekkyydestä alkoi itää jo opiskelijana kesätöissä perunatilalla, jossa pahana ruttokesänä ruiskutuksia tehtiin kerran viikossa. Lisää kipinää sain Yhdysvalloissa vietetyn harjoittelukesän aikana. Siellä kasvinsuojeluaineita käytettiin toki paljon, mutta toimenpiteet perustuivat hyvin tarkasti tehtyihin lohkokohtaisiin havaintoihin. Ihmetystä herätti runsas glyfosaatin käyttö ja se miksi syksyllä puintitappiojyvistä itänyt ”kerääjäkasvusto” piti hävittää syksyllä glyfosaatilla, kun toisaalla suositaan talviaikaista kasvipeitteisyyttä ja kerääjäkasvustoja.

Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen omalla tilalla alkoi käytännön pakosta. Härkäpavun ja kauran seoskasvustolle sopivaa rikkakasvien torjunta-ainetta ei ollut saatavilla. Vuoden kokeilun jälkeen kävi ilmi, että kemiallista rikkatorjuntaa ei tarvita lainkaan, koska kasvusto varjostaa hyvin rikkoja. Seuraavana vuonna lohkolla viljellään jotain muuta, josta rikat on mahdollista torjua. Myös maavaikutteisten torjunta-aineiden ympäristövaikutukset alkoivat huolettaa sitä mukaa, kun niitä alettiin kieltää viranomaisten puolesta. Kasvitautien torjunta-aineiden säännöllinen käyttö tuli tiensä päähän siinä vaiheessa, kun haluttua lopputulosta aineiden käytöllä ei enää saatu.

Monipuoliset viljelykierrot ovat avainasemassa
 integroidussa kasvinsuojelussa (kuva: Matti Kousa)
Kasvinsuojelua alettiin integroida kokonaisvaltaisesti osaksi viljelyä. Viljelykasveiksi valitaan mahdollisimman elinvoimaisia ja taudinkestäviä lajikkeita. Viljelykiertoihin kiinnitetään paljon huomiota. Ohraa ja vehnää ei viljellä peräkkäisinä vuosina monokulttuurina eikä keskenään kuin poikkeustapauksissa. Öljykasveilla ei tinkitä viiden vuoden viljelykierrosta. Viljelykierrossa on mukana kauraa, hernettä/härkäpapua ja apilanurmia. Syysviljoja pyritään viljelemään mahdollisimman paljon. Monipuolisella viljelykierrolla estetään kasvitautien leviäminen ja mahdollistetaan rikkakasvien torjunta monipuolisesti, kuten niittämällä nurmista. Viljelykierto edesauttaa myös varsinaisen kasvinsuojelukoneiston eli maaperän toimintaa. Maan pieneliöstölle tarjoillaan monipuolista ravintoa erilaisten viljelykasvien sekä orgaanisten lannoitteiden muodossa. Orgaanisina lannoitteina käytetään karjanlantaa, puhdistamolietekompostia sekä maan multavuutta lisäävää puukuitua. Maaperäeliöstön toimintaa edistetään myös kalkitsemalla pellot hyvään tai korkeaan viljavuusluokkaan sekä korjaamalla mahdolliset ravinnepuutokset. Maan rakennetta pidetään kunnossa syväjuuristen viherlannoitusnurmien avulla, käyttämällä kevyitä koneita ja välttämällä tiivistämistä. Tarvittaessa jankkuroidaan. Tällä ”maan viljelemisellä” saadaan aikaan pieneliöstä, joka pitää taudinaiheuttajat luontaisesti kurissa. Samalla kasvien kasvun edellytykset paranevat merkittävästi ja lannoitustarve vähenee. Rehevästi kasvavat viljelykasvit varjostavat hyvin myös rikkakasvien kasvua. Toisaalta monien rikkakasvien kasvu paranee hyvässä maassa, mikäli niille on tilaa kasvaa.

Ojanvarsien pajut tuottavat siitepölyä kevään pölyttäjille (kuva: Matti Kousa)
Tuholaisten torjunnassa ja hyötyhyönteisten suosimisessa viljelykierrolla on myös merkitystä,
mutta siihen vaikuttavat enemmän myös tilusrakenne ja tilan peltoja ympäröivät muut alueet. Esimerkiksi hernekääriäistä pystymään torjumaan laittamalla herne lohkolle, joka on vähintään 3-5 kilometriä edellisen vuoden herne lohkosta. Tämä voi olla vaikea toteuttaa, jos tilan pellot ovat lähekkäin ja alueella on muitakin herneen viljelijöitä. Öljykasvien viljelyssä rapsikuoriaisten luontaisten vihollisten, loispistiäisten ottaminen huomioon on helppoa ja hyödyllistä. Loispistiäiset jäävät talvehtimaan edellisen vuoden rypsilohkolle lähelle maan pintaa. Kun rypsilohkot jätetään talveksi sängelle ja keväällä joko suorakylvetään tai kevytmuokataan mahdollisimman matalaan saadaan osa loispistiäisistä säästymään ja torjumaan rapsikuoriaisia myös seuraavana vuonna. Torjuntateho paranee, jos rypsi voidaan kylvää lähelle edellisen vuoden lohkoa. Repekkalan tilan peltoja halkovat valtaojat, jotka muodostavat peltojen keskelle n. 10-12 metriä leveitä monilajisia kaistoja. Vesirajan tuntumassa kasvaa pääasiassa pajuja. Viimeaikoina pajujen raivaus ojista on tehty joko ”siemenpuuasentoon”, jossa säännöllisen matkan välein on jätetty yksittäisiä puita ja pajupuskia kasvamaan tai puskat on yhdellä kertaa sahattu vain ojan toiselta reunalta. Tavoitteena on, että jatkuvasti ojissa on jonkin verran pajuja tuottamassa siitepölyä pölyttäjille keväällä, kun muut kasvit eivät vielä kuki. Pajuja ei tarvitse olla kovin paljon eikä niiden ole tarkoitus varjostaa pellon reunoja. Valtaojien penkoilla pajuista ylöspäin aina viljelykasviin asti kasvaa monia erilaisia heiniä sekä kukkivia kasveja, jotka tarjoavat niin pölyttäjille ruokaa kuin hyötyhyönteisillekin elintilaa.

Rapsikuoriaisten ruiskutuksissa huomioitiin pölyttäjien lentoajat (Kuva: Matti Kousa)

Repekkalan tilalla on tänä vuonna viljelyssä kauraa, kevätvehnää, kevätrapsia, ohraa ja hernettä sekä näönvuoksi ruista ja syysvehnää. Lisäksi on viherlannoitusnurmea. Sadonkorjuun lähestyessä kasvustot näyttävät pääasiassa hyviltä. Kesän mittaan kasvinsuojelun kannalta on koettu sekä iloisia yllätyksiä että haasteita. Tuholaisten kannalta tilanne on ollut erinomainen. Rapsi lähti hyvärakenteisessa maassa tasaisesti ja nopeasti kasvuun. Kirppoja oli vähän eivätkä ne ehtineet mukaan nopeaan kasvuun. Rapsikuoriaisia torjuttiin kemiallisesti kaksi kertaa, aikaisessa nuppuvaiheessa ja juuri ennen kukinnan alkua. Ruiskuttamaan mentiin, kun torjuntakynnys ylittyi ja ruiskutus tehtiin iltayöstä. Torjunta-aineina käytettiin kolmea eri valmistetta niin että samalle lohkolle ajettiin yhdellä ruiskutuskerralla kaistoja usealla eri valmisteella. Tämä osin varastossa olleista aineista johtuen ja osin torjunta-aineresistenssien ehkäisemiseksi. Kuoriaisiin saatiin näin hyvä torjuntateho. Kuoriaisten määrä pysyi hyvin kurissa ja varmasti oma osansa on luontaisilla vihollisilla, jotka säästyivät, kun edellisen vuoden rypsilohko jätettiin talveksi sängelle. Kaalikoita havaittiin jonkin verran ja niiden tekemiä viotuksiakin on siellä täällä havaittavissa. Mitään sen erikoisempia torjuntatoimia kaalikoin suhteen ei tehty.

Tiheä hernekasvusto vie elintilaa rikkakasveilta ( kuva: Matti Kousa)
Herneessä hernekääriäisongelmaa ei ole ollut, koska edellisen vuoden hernelohko sijaitsee noin 7 km päässä eikä lähistöllä ole muita herneen viljelijöitä. Joidenkin viljelijöiden kokemusten mukaan hernekääriäinen muodostuu jossain vaiheessa ongelmaksi, kun hernettä viljellään tarpeeksi kauan ja tarpeeksi paljon. Toistaiseksi kemiallista torjuntaa ei ole tarvittu. Herneen rikkakasvien torjunta on hyvä esimerkki integroitujen kasvinsuojelumenetelmien käytöstä. Herneen kylvöön paneuduttiin huolella edellisten vuosien kokemuksista oppineena. Maa äestettiin n. 10 cm syvyyteen. Kylvömääräksi tavoiteltiin 140 kpl/m2. Tiheä kasvusto varjostaa tehokkaasti rikkakasvien kasvua ja lisäksi auttaa hernettä pysymään pystyssä, koska yhteen kasviin tulee vähemmän palkoja ja siten massaa. Lisäksi tiheässä kasvavat varret tarttuvat kärhien avulla toisiinsa tiukaksi matoksi. Kylvö onnistui erinomaisesti ja herneen oras nousi tasaisena ja tiheänä. Herneen kemiallista rikkakasvitorjuntaa mietittiin tarkasti ja lopulta se jätettiin tekemättä. Herne oli niin hyvässä kasvussa ja selvästi edellä alla kasvavia jauhosavikoita, joten sen arveltiin tukehduttavan suuren osan rikoista. Toinen merkittävä syy oli osittain maavaikutteinen torjunta-aine, joka olisi estänyt syysviljan kylvön herneen jälkeen. Kevään nopeasta kasvuun lähdöstä aavisteltiin, että mahdollisuus syysviljan kylvöön herneen jälkeen on olemassa ja syksyä kohti edetessä mahdollisuudet ovat vain parantuneet. Päätös rikkakasvitorjunnan tekemättä jättämisestä osoittautui oikeaksi myös siksi, että rikkakasvien määrä tiheässä kasvustossa on pysynyt melko pienenä. Integroituja kasvinsuojelumenetelmiä käyttämällä säästettiin rahaa torjunta-ainemenoissa ja tehtiin mahdolliseksi satoisampien syysviljojen kylvö.

Kevätviljojen kasvu on tänä kesänä ollut varsin tasapainoista. Kylvö hyvissä oloissa kevyillä koneilla tuotti terhakat ja tiheät oraat. Hyvärakenteisessa pintamaassa juuret ovat kasvaneet alaspäin ja päässeet käsiksi ravinteisiin jo varhaisessa vaiheessa, mistä kertoi oraiden tumman vihreä väri.
Kevätviljoilla rikkakasvit torjuttiin kemiallisesti kevään rikkakasvitilanteen ja
edellisvuoden havaintojen perusteella (Kuva: Matti Kousa)
Rikkakasveista jauhosavikka ja pillike lähtivät myös vauhdilla kasvuun paikoitellen lähes peittäen oraat alleen. Näiden rikkakasvien torjunta olisi ollut mahdollista tehdä myös mekaanisesti rikkaäkeellä ja torjuntatulos olisi luultavasti ollut hyvä. Rikkaäkeen puuttuessa turvauduttiin kemialliseen torjuntaan. Torjunta-aineen valinta tehtiin lohkokohtaisesti viime vuoden ohdake- ja valvattihavaintojen perusteella sekä alkukesän rikkakasvitilanteen mukaan. Tavoitteena on tehdä torjunta aina mahdollisimman kevyesti niin taloudellisesti kuin ympäristönkin kannalta, mutta kuitenkin niin, että ongelmia aiheuttavat rikat tulee torjutuksi. Täysin rikkakasveista vapaata peltoa ei tavoitella.

Kasvitautien torjuntaa oli tehty tilalla edellisen kerran vuonna 2009. Sen jälkeen yhtenäkään vuonna viljan laadun kannalta tautitorjunta ei olisi tuonut rahallista lisäarvoa. Sadon määrän suhteen voi vain esittää arvailuja. Tänä kesänä päätettiin kuitenkin tehdä tautiruiskutukset useastakin syystä. Ohralla verkkolaikkua oli selvästi havaittavissa jo ennen lippulehtivaihetta, vaikka lohkoilla ei ole ohraa viljelty vuosiin. Liekö siemenessä ollut vikaa. Vehnällä puolestaan oli esikasvina vehnä (poikkeustapaus), jossa viime kesänä oli ruskolaikkua. Rapsille pahkahometorjunta tehtiin, koska viime kesänä ojan toisella puolella ollut rypsikasvusto oli pahasti pahkahomeinen. Kaikissa tapauksissa kasvustot olivat reheviä ja hyvässä kasvussa. Lisäksi vettä satoi kesän aikana säännöllisesti, jolloin kasvustot olivat koko ajan kosteita. Näiden tekijöiden pohjalta ajateltiin, että tautitorjunnasta saataisiin hyötyä. Sadonkorjuun jälkeen seurataan mielenkiinnolla, mikä on sadon määrä ja laatu ja onko ruiskutuksista ollut hyötyä. Lähtökohtana on, että tautitorjunta on aina poikkeustapaus, mutta tarvittaessa se tehdään.


Matti Kousa
kirjoittaja on eteläsuomalaisen kasvinviljelytilan isäntä