Kasvinsuojelu, satokauden vaativin työ

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kasvinsuojelun suunnittelu alkaa aina edeltävänä kesänä, ensin todetaan kunkin maan rikkakasvi tilanne, onko hukkakauran torjunta tarvetta. Sen jälkeen tehdään viljelysuunnitelmaa, kuten mille maalle kylvetään syysviljoja, ja mille öljykasveja jne.

Kasvinsuojelun suunnittelu jatkuu helmikuussa, jolloin tutkitaan ensin omat tarpeet, vaihdellaan tehoaineita, jos on käytetty samoja monta vuotta. Sen jälkeen valitaan sopivat aineet. Tehoaineissa ja niiden väkevyydessä pitää olla tarkkana, että tulee riittävä määrä aineita viljelyksille. On turha yrittää muistella, että karatea tarvitaan 0,3l/ha. Karatessa oli joskus 10 vuotta sitten tehoaine lambda-synalotriiniä 25g/l, kun tänä päivänä sitä on 100g/l ja käyttömäärät sen mukaisia.

Huhti-toukokuussa on vuorossa siementen peittaus, jolla luodaan hyvä kivijalka kesän kasvinsuojelulle. Tämäkin toimenpide on monien mielestä liian työläs ja hankala, silloin sen voisi ulkoistaa.

Ruiskutusten alkaessa kesäkuussa, pitää kasvustoja seurata, että ruiskutus tulee oikeaan ajankohtaan. Kuinkahan moni ruiskuttaa samoilla rikkakasvien torjunta-ainella vuodesta toiseen aina kesäkuun 15 päivä? Ruiskutus kertoja on turha yrittää minimoida, kuten laittamalla puolikkaan tautiainetta rikkakasvi ruiskutuksen yhteydessä, sitten ei kehdatakkaan ajaa toista puolikasta myöhemmin, niin uskotellaan, että on niin kuiva kesä ettei sitä tarvita. Tälläisessä tapauksessa puolikkaasta aineesta ei ole mitään apua, ja tulee köykäisiä jyviä.

Vehnällä vehnä- ja tähkäsääsken torjunta on myös tullut rutiini toimenpiteeksi, vaikkei tarvetta monesti olisi ollutkaan. Syynä luultavasti halpa torjunta-aine käsittely tautiaineen ajon yhteydessä, muttei huomioida, että kasvustosta hävitetään myös hyvät ja harmittomat hyönteiset.

Kevätrapsin viljelyä on turha haaveilla, jos ei ole valmis ajelemaan ruiskun kanssa kerran viikossa jopa 5-6 kertaa kesän aikana. Rapsilta pitää torjua tarpeen mukaan kirppoja, rikkakasveja, hukkakauraa ja melkeinpä säännöllisesti rapsikuoriaiset ja pahkahome.

Puinti aikana tehdään havainnot siitä, kuinka kesän kasvinsuojelu on onnistunut ja ollaan jälkiviisaita. Virheistä pitää aina viisastua.  

Pelloille ennustettu runsaasti hyönteisiä - etenkin tuomikirvoja
Tuomikirva on yleisin viljoilla esiintyvä kirva ja se aiheuttaa tuhoja etenkin kauralla ja ohralla. Jos kirvat siirtyvät viljapelloille luonnon heiniltä, ne saattavat levittää mukanaan heinillä esiintyvää kääpiökasvuviroosia. Tämän vuoksi etenkin myöhään kylvetyt heinikoiden ympäröimät viljat saavat usein viruksen.

Tuomikirvaennuste vuodelle 2012.
Lähde MTT, Kasper

MTT:llä seurataan kirvojen esiintymistä ja laaditaan tuomikirvaennuste. Ennuste laaditaan kirvojen talvimunalaskentojen pohjalta, mikä tehdään tuomen oksilta. Vuodelle 2012 on ennustettu runsaasti tuomikirvoja etenkin Etelä-, Keski ja Kaakkois-Suomeen. Jokioisten seudun kelta-ansoista on jo löydetty siivellisiä tuomikirvoja, joten niitä on seurattava pelloilta. Lämmin syksy on edesauttanut myös muiden hyönteisten talvehtimista, joten niitä saattaa esiintyä tänä kesänä runsaasti.

Tuomikirvan elinkierto:
Kirvat talvehtivat tuomien silmuilla munina, joista kehittyvät kirvasukupolvet lisääntyvät edelleen tuomessa. Touko - kesäkuun vaihteessa muodostuu siivellinen kirvasukupolvi, joka lentää viljoille joko heinikoiden kautta tai suoraan. Viljoille aiheutuvat tuhot riippuvat siitä, missä viljan kasvuvaiheessa kirvat siirtyvät viljoille. Kirvojen määrä voi lisääntyä viikossa monikymmenkertaiseksi, joten niitä tulee tarkkailla esimerkiksi kelta-ansojen avulla. Myöhemmin kesällä viljojen tähkiessä muodostuu uusi siivellinen kirvasukupolvi, jotka lentävät heiniin ja sieltä edelleen tuomeen talvehtimaan. Tuomikirvan ohella viljoilta tavataan myös elokirvaa ja viljakirvaa.

Ajankohtaista kasvinsuojelusta:
Tällä hetkellä tuomikirvat ovat piakkoin siirtymässä viljoille, mutta niitä on edelleenkin tuomilla. Viime viikon huonot säät hidastivat kirvojen siirtymistä, mutta nyt säiden lämmetessä tarkkailua pitää jatkaa edelleen. Torjuntakynnys täyttyy viljojen orastumis- ja versontavaiheessa, kun kirvoja tavataan joka viidennessä kasvissa.

Myös kahukärpäsiä on liikkeellä. Niiden toukat tunkeutuvat viljojen tyven sisään ja tuhoavat pienimmät oraat. Jos oraat ovat suurempia, toukkien aiheuttama vioitus aiheuttaa voimakasta versontaa. Kahukärpäsiä voi torjua kylvämällä syysviljat riittävän myöhään. Kahukärpänen lopettaa muninnan, kun vuorokauden keskilämpötila laskee alle kymmenen asteen, joten viileinä syksyinä runsaastakaan kahukärpäsmäärästä ei ole haittaa. Lämpiminä syksyinä toukat taas jatkavat kehitystään ja vioittavat viljojen kasvupisteitä. Kemiallinen torjunta tehdään, kun viljat ovat 1,5 - 2 lehtiasteella. Lisää ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita viljoille löytyy Kasper -palvelusta.

Vierailin tänään myös PesticideLife lohkoilla Forssan seudulla. Kirvoja näkyi muutamia ja niitä oli kelta-ansoissakin. Eräällä lohkolla oli myös kasvitauteja, joten niitäkin tulee kirvojen ohella pitää silmällä. Ensimmäisiä rikkakasvilaskentojakin on suoritettu ja viljelytavasta riippuen pelloilla vihertää muutkin kuin viljanoraat. Integroidun kasvinsuojelun periaatteiden mukaan kemiallista torjuntaa käytetään niin paljon kuin tarvitsee, mutta niin vähän kuin mahdollista. Kemiallisiin torjunta-aineisiin turvaudutaan systemaattisesti ainakin rikkakasvien osalta. Hankkeen yhtenä tavoitteena on seurata rikkakasviaineiden tehoa ja myös herbisidien ja fungisidien käytön lisäystä satoon. Myöhemmin selvitetään yleisimmin käytettyjen torjunta-aineiden aiheuttamaa riskiä ympäristölle. Tarkoituksena ei ole torjua kaikkia pellolla näkyviä hyönteisiä, vaan torjunta tehdää silloin, kun tuholaisten määrä ylittää kynnyksen, jolloin niistä on haittaa. Torjuntojen tehoa kannattaakin seurata käsitellyltä ja käsittelemättömältä lohkolta ja vielä arvioida torjunnan teho ruiskutuksen jälkeen, jotta huomattaisiin mahdolliset virheelliset käsittelyt ja samalla opittaisiin näistä virheistä.