 |
| Linnunpesät tulisi tarkistaa ja merkitä pelloilla. |
Kesän aikana mediassa on ollut paljon puhetta integroidusta kasvinsuojelusta (IPM), suojakaistoista ja kasvinsuojeluainekoulutuksista. Tässä kirjoituksessa ajattelin pohtia suojakaistoja sekä peltojen pientareita tarkemmin. Kesällä vierailemissani tapahtumissa kuulin useaan otteeseen, kuinka suojakaistoilla rikkakasvit pääsevät villintymään ja sitä kautta leviämään muualle peltolohkoon. Monet pitävätkin kauniisti kukkivia pellonpientareita rikkakasvipankkeina. Hyönteisihmisenä näen kuitenkin pientareiden kukkivissa kasvustoissa positiivisenkin puolen. Ne ovat tärkeä elinympäristö monelle hyötyeliölle sekä villieläinlajille ja maatalouden intensiivistymisen myötä tällaiset elinympäristöt ovat vähentyneet. Lisäksi hyötyeliöille sopivat elinympäristöt peltojen pientareilla auttavat pitämään luontaisesti tuhoeläinkantoja kurissa pelloilla.
 |
| Mehiläinen niittynätkelmän kukassa pellon pientareella. |
Monokulttuuri eli yksipuolinen viljely vähentää luonnon monimuotoisuutta ja antaa mahdollisuudet kasvintuhoojien lisääntymiselle, jos samalla paikalla viljellään samaa kasvia vuodesta toiseen ja vielä hyvin suurilla alueilla. Jos monokulttuurista ei haluta luopua, miten siinä voisi sitten ylläpitää monimuotoisuutta? Peltojen pientareita tulisi oppia pitämään yhtä tärkeänä osana peltoa kuin sen viljeltyä osaa. Hyötyä ei ehkä näe suoraan sadossa, mutta maatalousmaan ympäristöarvo kasvaa ja niiden avulla pystytään ehkäisemään elinympäristöjen köyhtymistä. Pientareilla ja suojakaistoilla pystytään vähentämään huuhtoutumista ja vesistöjäämiä, estää pintavesien saastumista ja ne voivat toimia apuna eroosion ehkäisemisessä.
Green week conferensissa käteeni tarttui esitteitä, joiden teemoina olivat pölyttäjät maataloudessa ja pellonpientareiden sekä suojakaistojen merkitys pölyttäjille. Mehiläiset ja muut pölyttäjät kärsivät suuresti yksipuolisesta viljelystä ja maatalouden intensiivistymisen myötä pölyttäjälajien määrät ovat vähentyneet ainakin 1960-luvulta asti.
Suomessa tilanne ei ole yhtä huono kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Täällä peltolohkot eivät ole kovin suuria, joten suuria satojen hehtaarien sama viljelykasvia olevia peltolohkoja ei käytännössä ole. Mehiläisten lentosäteen muodostamalla 27km2 alueella kasvaa siis useita erilaisia ja eri aikoina kukkivia kasveja. Suomessa on paljon myös metsiä, joiden kukkivat kasvit ovat tärkeä ravinnonlähde luontaisille pölyttäjille.
 |
| Hyvä esimerkki pölyttäjiä suosivasta maatalousmaisemasta. |
Miten tämä liittyy PesticideLife -hankkeeseen? Viljat eivät tarvitse bioottista pölytystä, sen sijaan rypsi ja rapsi hyötyvät hyönteispölytyksestä. Nämä kasvit ovat osana monipuolista viljelykiertoa. Myös monet erikoiskasvit, kuten pellava, kumina ja tattari tarvitsevat hyönteispölytystä. Näiden ohella hyviä mehiläiskasveja ovat lupiini, puna-aplila, hunajakukka ja monet ristikukkaiset kasvit. Edellämainittuja voidaan hyödyntää myös viherlannoituksessa. On totta, että runsaan pölytyksen ansiosta rikkakasvien siemensato paranee, joten seuraavana vuonna niiden torjuntaa joudutaan tehostamaan. Miksi sitten biodiversiteettiä tulisi pitää yllä?
Euroopassa 30 % viljelijöiden hoitamasta maasta on viljelyksessä. Biodiversiteetin ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi peltoja tulisi hoitaa hoitaa oikein esimerkiksi jättämättä hoitamattomia pientareita tai muita peltotilkkuja. Monilla alueilla Euroopassa kukkivat niityt on korvattu viljapelloilla tai olemassa olevilla niityillä ei kasva tarpeeksi kesällä kukkivia kasveja. Jos niittyjä niitetään tai lannoitetaan säännöllisesti, kukkia ei kehity ja ainoastaan tuulipölytteiset ruohokasvit menestyvät. Monimuotoisuutta tulisikin tarkastella nimenomaan maatalousmaiseman näkökulmasta, ei niinkään yksittäisten peltojen. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta oikein hoidetut pellot auttavat saavuttamaan EU:ssa asetetun tavoitteen puolittaa biodiversiteetin väheneminen vuosikymmenen loppuun mennessä ja tämä on osana taas kestävää maataloutta.
 |
| Pölyttäjien mieleen oleva pellonpiennar. |
Toivottavasti tulevaisuuden maatalouspolitiikassa monimuotoisuus otettaisiin huomioon paremmin ja viljelijöitä motivoivalla tavalla. Monimuotoisuuden ylläpitämisestä pitäisi palkita viljelijöitä esimerkiksi suuremmalla ympäristötuella tai muulla tavalla.
Lisää monimuotoisuudesta: www.elo.org
