Integroitu viljely on viljelijöille jo tuttua juttua,
mutta harvoin kuitenkaan kuulee keskustelua nimenomaan siitä, kuinka mehiläiset
ja muut pölyttävät hyönteiset hyöytyvät IP:stä.
Näin mehiläisalalla työskennellessä PesticideLife –hanke
kuulostaakin pölyttäjien kannalta äärimmäisen tärkeältä. Vaikka hankkeessa ei
(vielä) olekaan erityisesti tutkittu pölytyspuolta, on selvää että
pölyttäjähyönteiset hyötyvät, kun tehdään vain tarpeelliset
viljelytoimenpiteet.
Ruiskutus on vaaraksi mehiläisille
Viljelytoimenpiteillä on suuri merkitys mehiläisten ja
muiden pölyttäjien hyvinvoinnille. Tiedetään, että eräät kasvinsuojeluaineet
aiheuttavat mehiläisille ja muille pölyttäjille ongelmia. Tietyt
neonikotinoideja sisältävät kemikaalit saattavat tutkimusten mukaan aiheuttaa
mehiläis- ja kimalaiskantojen pienenemistä. Osaa aineista ei saa käyttää
mehiläisten lentoaikaan. Ylipäänsä ruiskutukset olisi hyvä tehdä esim. yöaikaan,
kun mehiläinen (tai muut pölyttäjät) ei lennä. Vaikka mehiläisrajoituksia ei
kasvinsuojeluaineella olisikaan, olisi hyvä välttää ruiskutuksia kukkien ja
rikkaruohojen parhaaseen kukkimisaikaan.
Vetoankin viljelijöihin, huomioikaa mehiläiset ruiskutuksissanne,
lukekaa tuoteseloste. Vaiva on pieni suhteutettuna siihen, kuinka paljon
sadonlisää pölyttäjien avulla saadaan. Myös ruiskutusaineiden valmistajien ja
myyjien tulisi kiinnittää asiaan lisähuomiota. Valitettavan usein aineen
tuoteselosteessa törmää vajavaisiin mehiläisvaroituksiin ja -ohjeisiin.
IPM ajaa hyvin ruiskutusasiaa – ruiskutuksia tehdään vain
todellisen tarpeen mukaan. Uskon, että IPM:n yleistyessä liiat ruiskutukset
jäävät vähiin.
Mehiläistarhaajien kanssa kannattaa keskustella, kuinka
saadaan viljelytoimenpiteistä mahdollisimman turvalliset kaikille. Tarhaaja voi
tarvittaessa sulkea pesien lentoaukot, jolloin mehiläiset eivät lennä alueelle
ruiskutusaikana.
Mehiläiset miljoonien arvoisia
Olen kuullut usealta IPM:n periaatteita noudettavalta
hedelmän- ja marjanviljelijältä sanaparren ”Mehiläiset ovat viljelijän parhaita
kavereita”. Eipä sitä satoa tulisi ilman näitä kavereita. Esimerkiksi
omenalla mehiläiset voivat kattaa yli puolet pölytyksestä. Pensasmustikalla
mehiläinen on tehokkain pölyttäjä, mikäli niitä vain on alueella. Myös
peltopuolella mehiläiset pölyttävät mm. rypsiä, härkäpapua ja kuminaa.
Esimerkiksi rypsillä mehiläispölytyksen arvo on yli 9 miljoonaa euroa/vuosi.
Tuhohyönteisten seurannan ohessa viljelijän kannattaakin
seurata myös pölyttäjien määrää. Niitä kun ei voi liikaa olla, mutta liian
vähän kyllä! Mehiläispölytyksen tuottama osuus Suomen viljely- ja
puutarhakasvien arvosta on yli 18 miljoonaa euroa. Mikäli huomioon otetaan myös
tärkeimmät metsämarjamme, mustikka ja puolukka, sekä kotitarveviljely,
mehiläisten pölytysarvo nousee maassamme jopa 60 miljoonaan euroon. Lisäksi
luonnonvaraisten pölyttäjien arvo on mittaamaton. Ei siis ole turhaa höyhötystä
miettiä pölyttäjiä viljelytoimenpiteitä tehdessä.
Pölyttäjät olisi mielenkiintoinen lisä tutkimukseen
IPM:n tutkiminen on todella tärkeää ja uskon, että tekniikassa löytyy aina
kehitettävää. PesticideLifen positiivisimpia puolia on, että se on
maanläheinen, pellon piertaneelle tuleva tutkimushanke. Ehkäpä pölyttäjät
voisivat olla vielä suurempana osana. 
Kirjoittaja
työskentelee Suomen Mehiläishoitajain Liitolla kuluttajaneuvojana. Lehtonen
arvioi mehiläispölytyksen taloudellista arvoa Suomessa Helsingin Yliopiston Pro Gradu työssään ”Mehiläispölytyksen taloudellinen
arvo suomessa viljeltävien kasvien ja luonnonmarjojen sadontuotannossa”
(2012).
Lisää tietoa pölytyksestä Tuula Lehtosen toimittamasta pölytysesitteestä:
